Norjan ristiretki oli Norjan kuninkaan Sigurd I:n johdolla tapahtunut ristiretki vuosina 1107–1110. Sigurd oli ensimmäinen eurooppalainen kuningas, joka teki ristiretken Pyhään Maahan. Norjalaiset eivät hävinneet yhtäkään ristiretken aikana tapahtunutta taistelua. Ristiretken toteutus muistutti paljolti aiempia viikinkien tekemiä retkiä, mutta sen tavoitteet poikkesivat aiemmista retkistä^selvennä.^lähde?

Sigurd miehineen aloitti purjehduksensa Norjasta syksyllä 1107. Ryhmä koostui 60 laivasta. Arviot miesjoukon vahvuudesta vaihtelevat kahdentuhannen ja kymmenentuhannen välillä.^[1] Hän saapui Henrik I:n hallitsemaan Englantiin, viipyi siellä talven yli ja jatkoi matkaansa keväällä 1108.^[2]

Useiden kuukausien purjehduksen jälkeen Sigurd saapui Santiago de Compostelaan, jonne hän sai paikallisen päällikön luvalla jäädä miehineen talveksi. Talven tullessa heillä kuitenkin alkoi olla pulaa ruuasta ja paikalliset kieltäytyivät myymästä norjalaisille ruokaa ja tarvikkeita. Sigurd kokosi miehensä ja hyökkäsi päällikön linnaan ja ryösti sen mitä pystyi.^lähde?

Matkan aikana norjalaiset kohtasivat suuren merirosvolaivaston, joka etsi ryöstettäviä kauppalaivoja. Sigurd suuntasi kohti merirosvoja ja valloitti heidän laivansa. Lyhyen taistelun jälkeen merirosvot olivat joko kuolleet tai paenneet ja Sigurd sai haltuunsa kahdeksan kaleeria. ^lähde?

Tämän jälkeen norjalaiset saapuivat Al-Andalusilaiseen linnaan nykyisessä Sintrassa. He valtasivat linnan ja tappoivat kaikki miehet, koska he eivät suostuneet kastettaviksi. He jatkoivat matkaansa ”puoliksi kristilliseen ja puoliksi pakanalliseen” Lissaboniin, jonka sanottiin jakavan Iberian niemimaan kristittyyn ja islamilaiseen osaan. Lissabonissa norjalaiset voittivat kolmannen taistelunsa ja saavuttivat runsaasti rikkauksia.^lähde?

Neljäs taistelu tapahtui Alkassen kaupungissa, jossa norjalaisten sanottiin tappaneen niin monia, että kaupunki oli puoliksi tyhjä. Myös täällä he saivat haltuunsa runsaasti arvotavaraa.^lähde?

Purjehtiessaan Gibraltarinsalmen läpi Sigurd kohtasi jälleen merirosvoja. Voitokkaan taistelun jälkeen he jatkoivat matkaa pitkin saraseenien maata ja saapuivat Baleaareille. Kristityt pitivät Baleaareja tuohon aikaan merirosvojen turvasatamana ja orjakaupan keskuksena. Norjalaisten hyökkäykset olivat todistetusti ensimmäiset kristittyjen tekemät hyökkäykset Baleaareilla (vaikka pienempiä yhteenottoja varmasti oli tapahtunut jo aiemmin, mutta näistä ei ole säilynyt todisteita).^lähde?

Norjalaiset saapuivat Formenteraan, jossa he kohtasivat runsaasti saraseeneja, jotka olivat tehneet asuntonsa luolaan. Taistelun kuvaus on koko ristiretken yksityiskohtaisin ja on mahdollisesti pienen saaren historian merkittävin tapahtuma. Taistelun jälkeen norjalaiset saivat suurimman ryöstösaaliinsa. Tämän jälkeen he hyökkäsivät Ibizalle ja Menorcalle. Molemmat hyökkäykset onnistuivat. Sigurd näyttää välttäneen hyökkäystä varakkaalle ja vahvasti linnoitetulle Mallorcalle. Tarinat heidän voitostaan saattoivat innostaa katalaanien ja pisalaisten valloituksia Baleaareilla vuosina 1113–1115.^lähde?

Keväällä 1109 Sigurd saapui Sisiliaan, missä hän soi kuninkaan arvon normannihallitsija Roger II:lle.^[3] Tämä oli tuohon aikaan 12–13-vuotias.

Kesällä 1110 Sigurd lopulta saapui Akkon kaupungin porteille josta he jatkoivat matkaa Jerusalemiin. Täällä he kohtasivat Balduin I:n, joka toivotti norjalaiset lämpimästi tervetulleiksi. Balduin ja Sigurd ratsastivat yhdessä Jordan-joelle ja takaisin Jerusalemiin.^lähde?

Norjalaiset saivat haltuunsa runsaasti arvoesineitä ja pyhäinjäännöksiä. Näiden joukossa oli muun muassa Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytetyn ristin pala. Norjalaiset saivat esineet sillä ehdolla, että he jatkaisivat kristinuskon levittämistä ja veisivät pyhäinjäännöksen Pyhän Olavin hautapaikalle.^lähde?

Pääartikkeli: Sidonin piiritys

Myöhemmin Sigurd palasi Akkoon jätetyille laivoilleen. Balduinin hyökätessä pakanalliseen Sidoniin, Sigurd miehineen päätti osallistua kaupungin piiritykseen. Kaupunki vallattiin lopulta.^lähde?

Sidonin valtaamisen jälkeen Sigurd miehineen purjehti Kyprokselle, jossa he viipyivät jonkin aikaa ennen kuin jatkoivat matkaansa Kreikkaan, jonne he saapuivat Engilsnesin satamaan. He viipyivät täällä, koska Sigurd odotti matkalle sivutuulta, joka pullistaisi laivojen purjeet ja tekisi niistä vaikuttavamman näköisiä bysanttilaisille.^lähde?

Purjehtiessaan lopulta Konstantinopoliin norjalaiset huomasivat, että kaikkialla oli linnoja ja kaupunkeja kiinni toisissaan. Sigurdin alusten purjeet olivat niin lähellä toisiaan, että ne näyttivät muodostavan yhden jättimäisen purjeen. Kaikki Konstantinopolin asukkaat tulivat katsomaan Sigurdin saapumista kaupunkiin ja keisari Aleksios I Komnenos avasi kaupungin sataman. ^lähde?

Sigurdin valmistellessa paluumatkaa Norjaan, hän antoi kaikki laivansa keisari Aleksios I Komnenosille ja palasi kotiin maitse.^[3] Kiitoksena tästä norjalaiset saivat runsaasti hevosia, joiden avulla he pystyivät palaamaan kotiin maitse. Useat Sigurdin miehistä jäivät Konstantinopoliin ja palvelivat Bysantin imperiumia.^lähde?

Sigurdin paluumatka kesti noin kolme vuotta. Reitti kulki Bulgarian, Unkarin, Pannonian, Schwabenin ja Baijerin halki. Baijerissa Sigurd kohtasi Pyhän Rooman keisarin Lothar III:n. Lopulta Sigurd saapui Tanskaan, jossa hänet vastaanotti kuningas Niilo Sveninpoika, jolta Sigurd sai laivan purjehtiakseen Norjaan.^lähde?

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Norwegian Crusade