Nordische Gesellschaft eli NG oli 1921 perustettu saksalainen järjestö, jonka perustajia olivat lyypekkiläiset kauppiaat ja Hansa-perinteen jatkajat. Sen tarkoituksena oli edistää kaupankäyntiä mutta myös Saksan ja Pohjoismaiden välistä kulttuurivaihtoa. Järjestö joutui vähitellen politiikan työkaluksi, ja vuodesta 1934 lähtien sen tavoitteena oli kansallissosialismin juurruttaminen Pohjoismaihin.^[1]

Järjestön johtajana oli Alfred Rosenberg. Hän kannatti niin sanottua Nordische Gedankea, ajatusta että saksalaiset ja pohjoismaalaiset olivat samaa verta ja rotua, ja yhteisiä vihollisia olivat bolsevikit ja juutalaiset. Markku Jokisipilän ja Janne Könösen teoksessaan Kolmannen valtakunnan vieraat (2013) esittämän näkemyksen mukaan Rosenbergin Pohjola-intoilun taustalla oli hänen Tallinnassa viettämänsä lapsuus ja baltiansaksalainen syntyperä. Rosenberg opiskeli arkkitehtuuria Riiassa.^[1]

Rosenberg oli jo ennen järjestön johtoon nousemistaan ollut innokas Saksan ja Pohjoismaiden yhteistyön tiivistämisen ideoija. Travemünden Dichterhausista tuli näiden yhteyksien työkalu. Sinne kutsuttiin erityisesti pohjoismaisia kirjailijoita, joita pyrittiin vapaan seurustelun kautta saamaan myötämielisiksi kansallissosialistisille ajatuksille.^[1]

Suomesta Dichterhausiin kutsuttiin vuosittain kaksi edustajaa, suomen- ja ruotsinkielinen. Kävijöitä olivat muun muassa V. A. Koskenniemi, joka poikkesi siellä luentomatkoillaan, kutsuttuina Lauri Viljanen, Tito Colliander, Toivo Lyy ja Ragnar Ekelund. Vuonna 1936 matkaan lähtivät Göran Stenius ja varamiehen paikalta Olavi Paavolainen, joka matkansa jälkeen julkaisi kirjan Kolmannen valtakunnan vieraana (korjailtu versio Valituissa teoksissa). Monet suomalaiset kirjailijat kieltäytyivät kutsusta, muun muassa Yrjö Jylhä 1935, F. E. Sillanpää ja Arvi Kivimaa 1936. Goebbelsin kulttuurikamari otti talon 1936 valvontaansa, ja vierailijoiden valinta muuttui tiukemmaksi, siksi Paavolaisen mukaanlähtö herätti huolta.^[2]

• Panu Rajala, Tulisoihtu pimeään, WSOY 2014 ISBN 978-951-0-40254-2