Neulanen on havupuille tyypillinen kapea lehti. Neulanen voi olla litteä tai poikkileikkaukseltaan särmikäs.^[1] Tyypillisimmillään neulaset ovat hyvin kapeita ja teräväkärkisiä eli kasvitieteen termein muodoltaan neulasmaisia.^[2] Neulasiksi kutsutaan kuitenkin myös muunlaisia kapeita havupuiden lehtiä, jotka saattavat olla tarkalta muodoltaan esimerkiksi tasasoukkia tai kapean vastapuikeita.^[1]

Kaikki havupuiden lehdet eivät ole kapeita neulasia.^[1] Esimerkiksi monilla sypressikasveilla (Cupressaceae) sekä podokarpuskasveilla (Podocarpaceae) on suomumaisia lehtiä, ja joillakin podokarpuskasveilla sekä kaureilla (Agathis) on leveämpiä, usein suikeita tai soikeita lehtiä.^[3][4][5] Sypressikasveilla, kuten esimerkiksi monilla katajilla (Juniperus), nuorten kasvien varhaislehdet ovat usein kapeita neulasia, mutta vanhempien kasvien myöhäislehdet ovat suomumaisia.^[1]

Neulasvuosikerta tarkoittaa jonakin tiettynä vuonna puhjenneita neulasia.^[6] Monet neulasia tuottavat havupuut ovat ainavihantia, jolloin oksilla on samanaikaisesti usean eri vuoden neulasia. Neulaslehtiset havupuut voivat kuitenkin olla myös kausivihantia, kuten esimerkiksi lehtikuuset (Larix), ja varistaa neulasensa vuosittain.^[1]

Havupuiden, erityisesti männyn ja kuusen neulaset on todettu tehokkaiksi ilmanlaadun indikaattoreiksi muun muassa raskasmetallien ja rikin osalta.^lähde? Esimerkiksi Suomessa juuri neulasia käytetään selvitettäessä, kuinka näiden aineiden päästöt voimalaitoksista vaikuttavat kasvillisuuteen.

Neulasmainen lehtimuoto esiintyy myös monilla koppisiemenisillä eli kukkivilla kasveilla, kuten kanervalla (Calluna vulgaris).^[2]

• Kemia-lehti: Omolara Mofikoyan väitös: Havupuiden neulasuutteista tunnistettavissa 3 000 erilaista yhdistettä