Nantesin edikti (L'Édit de Nantes) oli Ranskan kuningas Henrik IV:n vuonna 1598 antama asetus,^[1] joka takasi hugenoteille lähes täyden uskonvapauden ja pääsyn valtion virkoihin. Ediktin ansiosta Ranskan uskonsodat lähes loppuivat.^[2] Henrik IV oli ennen kuninkaaksi tuloaan ollut itsekin hugenotti,^[1] joten ediktillä hän halusi järjestää protestanttisten kansalaisten olot. Nimestään huolimatta ediktiä ei ehkä allekirjoitettu Nantesissa.^lähde?

Nantesin ediktin mukaan protestanteilla oli melkein samat kansalaisoikeudet kuin katolisilla.^[2] Protestanttisuus sallittiin kaupungeissa, joissa se oli vallitseva uskonto, Pariisia ja sen lähiympäristöä lukuun ottamatta, jossa protestanttisuutta ei saanut harjoittaa. Lisäksi aateliset tilanomistajat saivat oikeuden pitää protestanttisia jumalanpalveluksia. Hugenoteille perustettiin turvapaikkoja.^[1] Heille taattiin kiintiöt yliopistoihin. Kardinaali Richelieu muokkasi ediktiä vuonna 1629 lakkauttamalla muun muassa protestanttiset turvapaikat.^[2]

Ludvig XIV kumosi Nantesin ediktin vuonna 1685^[1] Fontainebleaun ediktillä^lähde?.