Nanosatelliitti
Wikipediasta
Nanosatelliitti on hyvin pieni satelliitti, jonka paino on alle 10 kg tai kokoluokassa 1–10 kilogrammaa.[1][2][3]
"Nano" ei tässä yhteydessä ole miljardisosaa merkitsevä, vaan kertoo siitä, että satelliitti on pienempi kuin mikrosatelliitti.
Yhdysvaltain asevoimien tutkimusoriganisaatio DARPA on kehittänyt nanosatelliitteja. Kehittäjiin kuuluvat myös eräät yliopistot. Esimerkki nanosatelliitista on argentiinalainen vuonna 2007 laukaistu Pehuensat-1.
Tämän kokoisen satelliitin ongelmiin kuuluu mm. sen tietoliikenne - miten toteuttaa radiotekniikka siten, että satelliitti pystyy välittämään keräämänsä datan Maahan. Viittaus nanosatelliittiin hyvin pienenä satelliittina on sidoksissa käsitteen syntyaikaan, 1990-lukuun. Tätäkin pienempi satelliittikategoria, pikosatelliitti, on syntynyt 2000-luvun alussa.
_crop.jpg)
Cubesat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: CubeSat
Tunnetuin nanosatelliitti on CubeSat, joka on kehitetty kalifornialaisessa yliopistossa. Niitä saa joko piirustuksina tai rakennussarjoina ja useat maat - muun muassa Sveitsi ja Viro - ovat kehittäneet niistä ensimmäisen oman satelliittinsa. Vuonna 2010 myös Suomen ensimmäistä satelliittia, Aalto-1stä, kehitettiin Cubesat-perustalta.[4] Aalto-1 -satelliitti laukaistiin avaruuteen vuonna 2017.[5]
Muita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intian avaruushallinto pohti vuoden 2011 alussa nanosatelliittien tai pienten mikrosatelliittien laivastojen käyttöä avaruustekniikassa, että laukaistaisiin satoja pieniä avaruusaluksia tekemään muutaman ison työ mutta esimerkiksi kaukokartoituksessa sillä erotuksella, että paikka- ja aikaresoluutio paranisivat. [6] Vaikka tällaiset satelliitit toimisivat matalilla kiertoradoilla, niiden käyttö parvina voi merkitä hyvin merkittävää avaruusromun kasvua. Intian ensimmäinen nanosatelliitti Jugnu laukaistaan vuonna 2011. [7]
Yhdysvaltain ilmavoimilla oli opiskelijakilpailu Nanosat 6, jonka voitti vuoden 2011 alussa Michiganin teknillisen yliopiston tiimi. Viisipäiväinen kilpailu pidettiin Kirtlandin lentotukikohdassa Albuquerquessa ja siihen osallistui 11 yliopistotiimiä. Voittaja sai rahoituksen satelliitin kehittämiseen ja ilmaisen laukaisun avaruuteen. [8]
NASA aloitti vuoden 2011 alussa 2 miljoonan dollarin "Nano-Satellite Launcher Challenge"-kilpailun nanosatelliittien laukaisujen kehittämiseksi. [9]
Viimeisellä sukkulalennolla 20. heinäkuuta 2011 Sukkulasta lähetettiin kiertoradalle sotilaallinen teknologiakoe, Pico Satellite Solar Cell Testbed 2 (PSSC2) nanosatelliitti (kooltaan 5x5x10 tuumaa, paino alle 4 kg). Sen toteutti The Aerospace Corporation yhdessä Yhdysvaltain ilmavoimien Space and Missile Systems Center's Development Planning Directoraten kanssa.[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- CubeSat, tyypillisesti 1-3 kg
- Pikosatelliitti, 0,1–1 kg
- Mikrosatelliitti, 10–100 kg
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gottfried Konecny: Small satellites – A tool for Earth observation? (pdf) (ISPRS 2004, Invited Paper: Commission IV) 2004. The International Society for Photogrammetry and Remote Sensing, isprs.org via cartesia.org. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Rainer Sandau, Larry Paxton & Jaime Esper: ”Trends and Visions for Small Satellite Missions”, Small Satellites for Earth Observation, s. 30 (27-39). Rainer Sandau, Hans-Peter Röser & Arnoldo Valenzuela (book editors); ISBN (online) 978-1-4020-6943-7. Dordrecht: Springer, 2008. ISBN 978-1-4020-6942-0. (englanniksi)
- ↑ Small Is Beautiful: US Military Explores Use of Microsatellites defenseindustrydaily.com. 30.6.2011. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Aalto-1 spaceflight101.com. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
- ↑ J. Praks, M. Rizwan Mughal, R. Vainio, P. Janhunen, J. Envall, P. Oleynik, A. Näsilä, H. Leppinen, P. Niemelä, A. Slavinskis, J. Gieseler, P. Toivanen, T. Tikka, T. Peltola, A. Bosser, G. Schwarzkopf, N. Jovanovic, B. Riwanto, A. Kestilä, A. Punkkinen, R. Punkkinen, H.-P. Hedman, T. Säntti, J.-O. Lill, J.M.K. Slotte, H. Kettunen, A. Virtanen: Aalto-1, multi-payload CubeSat: design, integration and launch (abstrakti) Acta Astronautica. 20.1.2021 (online, preproof), in press. Viitattu 30.1.2021. (englanniksi)
- ↑ http://www.spacedaily.com/reports/ISRO_Official_Says_Swarms_Of_Satellites_Possible_999.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.iitk.ac.in/me/jugnu/index.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Blast Off! Tech Students' Winning Satellite To Be Launched Into Orbit spacedaily.com. 22.2.2011. Viitattu 30.1.2021, täydennetty. (englanniksi)
- ↑ NASA Seeks Partners To Manage Night Rover, Nano-Sat Launcher Challenges space-travel.com. 14.3.2011. Viitattu 30.1.2021, täydennetty. (englanniksi)
- ↑ Final Nanosatellite Launched from Space Shuttle Atlantis spacedaily.com. 25.7.2011. Viitattu 30.1.2021, täydennetty. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teich's Tech Tidbit of the Week December 13, 1999 Nanosats (Arkistoitu – Internet Archive)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
