Naisasialiike Suomessa syntyi 1800-luvun lopulla, kun vuonna 1884 perustettiin Suomen Naisyhdistys ja vuonna 1892 edelleen toimiva Unioni Naisasialiitto Suomessa ry.^[1]

Tunnetuimpia naisasiaa ajaneita toimijoita oli kirjailija Minna Canth, joka toi niin lehtikirjoituksissaan kuin kirjoissaan esille vallitsevia epäkohtia 1800-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Canth kirjoitti köyhyyden lisäksi esimerkiksi paljon tyttöjen ja naisten koulutuksen puolesta kantaa ottavia kirjoituksia ja toimi muutenkin tätä asiaa edistääkseen. Tämän lisäksi Canth kritisoi vallitsevaa siveyskäsitystä, joka suhtautui hyväksyvästi miehen vapaanpaan seksuaalikäyttäytymiseen syyllistäen puolestaan naista "siveettömyydestä".^[2]

Suomessa naiset saivat ensimmäisenä Euroopassa sekä äänioikeuden että vaalikelpoisuuden 1906. Poliittinen innostus sukupuolten tasa-arvon puolesta jäi laimeaksi äänioikeudesta huolimatta. Poliittisiin puolueisiin perustetut naisosastot ja -järjestöt toimivat kuitenkin sosiaali- ja kulttuurivalistustyön kautta.^[3]

Naisasialiike pyrki parantamaan naisten asemaa ja vaati naisille samoja oikeuksia kuin miehille. Vasta uuden avioliittoliittolain myötä 1920-luvulla naisten tasa-arvoisuus lain edessä toteutui kaikilta osin. Naisasialiikkeen merkitys näkyi muun muassa naisten tulemisessa mukaan julkiseen elämään. Naiset hankkivat koulutusta ja työtä ja heidän asemansa koheni yhteiskunnassa. Näin suomalaiseen yhteiskuntaan syntyi naissivistyneistö.

Itsekin 1960-luvulla suomalaisessa tasa-arvoliikehdinnässä aktiivisesti toimineen Margaretha Mickwitzin mukaan varsinaisen sukupuoliroolikeskustelun voidaan Suomessa katsoa alkaneen vuonna 1965, jolloin useita aiheeseen liittyviä artikkeleita julkaistiin suomalaisissa sanomalehdissä. Keskusteluun sytykettä antoivat muun muassa ruotsinkielellä julkaistut naisen asemaa käsittelevät kirjat, sekä Anna-Liisa Sysiharjun vuonna 1960 julkaistu väitöskirja Home, Equality and Work. Vuonna 1968 julkaistiin ensimmäinen kattava esitys sukupuolten asemista ja rooleista Suomessa, Elina Haavio-Mannilan teos Suomalainen nainen ja mies, joka mahdollisti kunnollisen tietopohjan sukupuolten epätasa-arvon tarkasteluun.^[4]

Suomessa perustettiin vuonna 1966 Yhdistys 9, joka keskittyi sekä miesten että naisten sukupuolirooleihin eikä siis ollut varsinaisesti radikaalifeminismin innoittama. Yhdistys oli enimmäkseen akateeminen liike ja sen jäsenistössä oli sekä miehiä että naisia. Margaretha Mickwitz, joka toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana, kuvaa, että Yhdistys 9 perusti toimintansa radikaaliin sukupuolirooli-ideologiaan, jonka mukaan sekä naisella että miehellä on kaksi roolia; ansiorooli ja perherooli. Ainoa ratkaisevan ero sukupuolten välillä oli se, että nainen synnyttää. Yhdistys oli ensimmäinen tämänkaltainen toimija Suomessa, ja se edistikin laajasti tasa-arvoa koskevien epäkohtien tulemista yleiseen tietoisuuteen ja julkiseen keskusteluun, minkä lisäksi se vaikutti myös viralliseen sukupuolten epätasa-arvoa koskevaan linjaan. Esimerkiksi vuonna 1967 Suomen hallituksen vastaus YK:n pääsihteerin kyselyyn, jossa selvitettiin naisten osallistumisesta valtioiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen perustui suurelta osin yhdistykseltä pyydettyyn lausuntoon.^[4]

Varsinainen toisen aallon feminismi rantautui Suomeen vasta verrattain myöhään, 1970-luvulla. Vuonna 1973 perustettu Puna-akat/Rödkärringarna sulautui 1974 järjestöön nimeltä Marxist-Feministerna. Kattojärjestö Feministit-Feministerna perustettiin 1976. Myös Aseistakieltäytyjäliitto ottaa Suomessa osaa feministiseen toimintaan.^[5]

Suomi on maailman turvallisimpia maita naisille (4.), kertoi Georgetownin yliopiston Women, Peace and Security (GIWPS) -indeksi vuonna 2023.^[6]

• ROKS
• Suomen naisyhdistys
• Unioni Naisasialiitto Suomessa ry
• Feminismi
• Miesliike

• Unioni naisasialiitto Suomessa ry
• Suomalainen naisliitto ry
• Naisten kulttuuriyhdistys ry
• Naisjärjestöjen keskusliitto
• Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry.
• Monika-naiset liitto ry. Maahanmuuttajanaisjärjestöjen kattojärjestön sivut.
• Profeministimiehet (Arkistoitu – Internet Archive).
• Feministien vuoro Feminististen kirjoittajien/tutkijoiden blogi.
• Laura Koljonen: Feministit voivat nykyään olla mitä mieltä vain – siksi he riitelevät jatkuvasti keskenään. Suomen kuvalehti 13/2012.