Nahanluonti on eläimen ulkokerrosten aika ajoin tapahtuva uusiutuminen niin, että entinen peite irtaantuu ja uusi peite muodostuu sen sijalle.^[1][2] Ilmiö esiintyy yleensä kasvun yhteydessä siten, että uusi nahka on edellistä suurempi. Nahanluontia esiintyy usein sellaisilla eläimillä, joilla on lujatekoinen ulkoinen tukiranka.^[2][3] Tapahtuman ajoitusta ja samanaikaisuutta eläimen eri osissa säätelevät hormonit.^[3] Esimerkiksi hyönteisillä on nahanluontihormonina ekdysoni ja selkärankaisilla kilpirauhashormoni tyroksiini.^[1][4]

Niveljalkaisten ihopanssarissa tapahtuu nahan uusiutuessa useita muutoksia, esimerkiksi lähes koko kutikulan sisäkerros hajoaa ja imeytyy kudoksiin.^[3] Niveljalkaisten ulkoisen tukirangan muodostavaa kuorta kutsutaan kitiinikutikulaksi.^[5] Äyriäisten nahanluontia kutsutaan yleensä kuorenvaihdoksi.^[3] Selkärankaisista nahanluontia esiintyy vain sammakkoeläimillä ja matelijoilla. Sammakkoeläimet irrottavat vanhan nahkansa raajoilla repien ja syövät sen yleensä välittömästi, matelijoista liskot vaihtavat nahkansa paloina ja käärmeet yhtenä kappaleena.^[2] Krokotiilien nahanluonti tapahtuu pieninä kappaleina ja kilpikonnilla vanha nahka irtoaa yksittäisinä kilpinä.^[1]

• sulkasato
• karvanlähtö
• Täydellinen muodonvaihdos
• Osittainen muodonvaihdos

• Tirri, Rauno et al.: Biologian sanakirja. Uudistetun laitoksen 1. painos. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.