Näytösoikeudenkäynti tai lumeoikeudenkäynti tarkoittaa julkista oikeudenkäyntiä, jossa oikeuslaitos on päättänyt syytetyn syylliseksi jo ennen oikeudenkäyntiä. Kyse on usein poliittisten vastustajien kukistamisesta.

Salemin noitavainoissa tuomittiin ainakin 25 henkeä kuolemaan vuonna 1692. Noitavainojen syyt ovat kiinnostaneet tutkijoita, mutta ne eivät ole täysin rinnastettavissa näytösoikeudenkäynteihin.

Alfred Dreyfusin oikeudenkäynti, jossa juutalainen tykistökapteeni tuomittiin syyttömänä vakoilusta vankeuteen vuonna 1894 Ranskassa.

Neuvostoliiton kommunistipuolue aloitti Stalinin johdolla Moskovan oikeudenkäynnit vuonna 1937. Leningradin kommunistijohtaja Sergei Kirovin murha johti suureen näytösoikeudenkäyntiin.^[1] Toisen maailmansodan jälkeen näytöksiä toteutettiin NKVD:n avulla Itäblokin maissa. Itäblokin maiden syytetyt vietiin usein Moskovaan näytösoikeudenkäyntiä varten, kuten Puolan Armia Krajowa -vastarintajärjestön niin sanotussa kuudentoista oikeudenkäynnissä. Rudolf Slánskýn oikeudenkäynti oli yksi tunnetuimmista Itäblokin maissa tapahtuneista näytösoikeudenkäynneistä. Unkarissa järjestettiin László Rajkin näytösoikeudenkäynti vuonna 1949. Myös Romaniassa ja Bulgariassa käytiin poliittisia näytösoikeudenkäyntejä. Puolassa Krakovan kirkollisessa tuomioistuimessa järjestettiin stalinistinen näytösoikeudenkäynti katolisen kirkon pappeja vastaan vuonna 1953. Rikoksen tunnustaminen saatiin yleensä kiduttamalla syytettyä ennen oikeudenkäyntiä sekä uhkaamalla lähiomaisia ja perhettä. Tunnustus nauhoitettiin, ja jos syytetty poikkesi aikaisemmasta tunnustuksesta, oikeuden istunto keskeytettiin^[2].

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.