Mustat sotniat^[1] tai mustat sotnjat (ven. Чёрная сóтня, черносóтенцы, Tšornaja sotnja, tšernosotentsy, kirjaimellisesti ”Mustat sadat” < sotnja='sadan miehen joukko'^[2]) oli Venäjän keisarikunnassa 1900-luvun alussa toiminut äärikansallismielinen ja antisemitistinen liike, joka tuki tsaarin valtaa reaktiona vallankumouksellista kuohuntaa vastaan. Mustien sotnioiden ajamat asiat olivat Venäjän jakamattomuus, ortodoksinen usko ja itsevaltius. Mustat sotniat olivat lähinnä aatelia, maanomistajia, papistoa, porvaristoa, kauppiaita ja käsityöläisiä, mutta myös työläisiä oli mukana.

Ensimmäiset mustien sotnioiden edeltäjät syntyivät vuonna 1900 Pietarissa. Tällöin perustettiin ”Pyhä prikaati” (Svjaštšennaja družina, Священная дружинa) ja ”Venäjän kokous” (Russkoje sobranije, Русское собрание). Varsinaiset mustat sotniat syntyivät vastareaktiona vuoden 1905 vallankumoukselle sen aikana ja jälkeen. Mustat sotniat olivat vaikutusvaltansa huipulla vuosina 1905–1907, jolloin niillä oli monia järjestöjä ja ne julkaisivat omia sanomalehtiään. Merkittävimpiä Mustien sotnioiden järjestöjä olivat muun muassa Venäjän kansan liitto (Союз русского народа, Sojuz russkogo naroda) Pietarissa, Arkkienkeli Mikaelin liitto (Sojuz Mihaila Arhangela), Yhtyneiden aatelisten neuvosto (Soviet obedinennogo dvorjanstva), Venäläisten liitto, Venäläinen monarkistinen puolue, Aktiivinen kamppailu vallankumousta vastaan Moskovassa ja Valkoinen kaksipäinen kotka Odessassa.

Mustien sotnioiden merkittävimpiä johtajia olivat muun muassa Aleksander Dubrovin, Vladimir Puriškevitš, Nikolai Markov, Pavel Bulatzel, Ivan Vostorgov, A. I. Tristšati, munkki Iliodor, M. K. Šahovskoy ja muita. Mustat sotniat järjestivät neljä koko Venäjän kattavaa kokousta yhdistääkseen voimansa. Lokakuussa he valitsivat yhteisen johtajien neuvoston nimeltä Glavnaja uprava.

Mustasotnialaisten aseistettu siipi, keltapaidat, järjesti sekä iskuja vallankumouksellisiksi epäiltyjä vastaan että juutalaisten vastaisia pogromeja. Suomen suuriruhtinaskunnassa järjestö tuli tunnetuksi heinäkuussa 1906, jolloin se murhasi Terijoella venäjänjuutalaisen poliitikon Mihail Herzensteinin.

Mustien sotnioiden keskusneuvosto hajosi vuoden 1907 jälkeen. Muutenkin heidän merkityksensä alkoi hiipua ja jäsenmäärä huveta. Mustien sotnioiden järjestöt lakkautettiin virallisesti vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Vallankumouksen jälkeen sotnioiden kannattajat muodostivat valkoisen liikkeen oikeistosiiven, joka arvosteli muita monarkismin hylkäämisestä ja väitti valkoisia liberaalien ja vapaamuurarien soluttamaksi.

• Walter Laqueur: Black Hundred: The Rise of the Extreme Right in Russia (1993)