Mollie O’Callaghan
Wikipediasta
Mollie O’Callaghan (s. 2. huhtikuuta 2004) on australialainen uimari.[1] Hän on voittanut olympiakultaa 200 metrin vapaauinnissa ja kolme kertaa viesteissä. Hän on voittanut kahdeksan pitkän radan ja kolme lyhyen radan maailmanmestaruutta, ja pitkän radan mestaruuksista kolme on henkilökohtaisilta vapaauintimatkoilta.[2]
O’Callaghan kilpaili vuonna 2019 nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa ja saavutti hopeaa 4 × 100 metrin vapaauinnissa.[3] Vuoteen 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa hän ui Australian naisten joukkueessa jokaisen kolmen viestikilpailun alkuerissä ja sai kaikissa mitalin vaikka ei uinutkaan enää loppukilpailuissa: kultaa 4 × 100 metrin vapaauinnissa ja 4 × 100 metrin sekauinnissa sekä pronssia 4 × 200 metrin vapaauinnissa.[1][3] Budapestin MM-kilpailuissa 2022 O’Callaghan voitti kultaa 100 metrin vapaauinnissa, 4 × 100 metrin vapaauinnissa ja sekajoukkueiden 4 × 100 metrin vapaauinnissa sekä saavutti hopeaa 200 metrin vapaauinnissa, 4 × 200 metrin vapaauinnissa ja 4 × 100 metrin sekauinnissa. Saman vuoden Birminghamin Kansainyhteisön kisoissa hän voitti kultaa 100 metrin vapaauinnissa, kaikissa kolmessa naisten viestissä ja sekajoukkueiden 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä. Lisäksi hän sai hopeaa 50 metrin selkäuinnissa ja 200 metrin vapaauinnissa.[2]
O'Callaghan saavutti Melbournen lyhyen radan MM-kilpailuissa 2022 kultaa 4 × 100 ja 4 × 200 metrin vapaauintiviesteissä ja 4 × 50 metrin sekauintiviestissä, hopeaa 100 metrin selkäuinnissa, 4 × 50 metrin vapaauintiviestissä ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä sekä pronssia 50 metrin selkäuinnissa. Fukuokan pitkän radan MM-kilpailuissa 2023 hän saavutti kultaa 100 metrin vapaauinnissa ajalla 52,16, 200 metrin vapaauinnissa maailmanennätysajalla 1.52,85, naisten 4 × 100 ja 4 × 200 metrin vapaauintiviesteissä sekä sekajoukkueiden 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä. Lisäksi hän sai hopeaa naisten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mollie O’Callaghan Olympedia. (englanniksi)
- ↑ a b c Mollie O’Callaghan: Medals Breakdown World Aquatics. Viitattu 30.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Mollie O’Callaghan Swimming Australia. Viitattu 23.6.2022. (englanniksi)
|
1968: Debbie Meyer | 1972: Shane Gould | 1976: Kornelia Ender | 1980: Barbara Krause | 1984: Mary Wayte | 1988: Heike Friedrich | 1992: Nicole Haislett | 1996: Claudia Poll | 2000: Susie O’Neill | 2004: Camelia Potec | 2008: Federica Pellegrini | 2012: Allison Schmitt | 2016: Katie Ledecky | 2020: Ariarne Titmus | 2024: Mollie O’Callaghan |
.svg){kind=small}
|
1973: Kornelia Ender | 1975: Kornelia Ender | 1978: Barbara Krause | 1982: Birgit Meineke | 1986: Kristin Otto | 1991: Nicole Haislett | 1994: Le Jingyi | 1998: Jenny Thompson | 2001: Inge de Bruijn | 2003: Hanna-Maria Seppälä | 2005: Jodie Henry | 2007: Lisbeth Lenton | 2009: Britta Steffen | 2011: Aljaksandra Herasimenja ja Jeanette Ottesen | 2013: Cate Campbell | 2015: Bronte Campbell | 2017: Simone Manuel | 2019: Simone Manuel | 2022: Mollie O’Callaghan | 2023: Mollie O’Callaghan | 2024: Marrit Steenbergen |
|
1973: Keena Rothhammer | 1975: Shirley Babashoff | 1978: Cynthia Woodhead | 1982: Annemarie Verstappen | 1986: Heike Friedrich | 1991: Hayley Lewis | 1994: Franziska van Almsick | 1998: Claudia Poll | 2001: Giaan Rooney | 2003: Alena Poptšanka | 2005: Solenne Figuès | 2007: Laure Manaudou | 2009: Federica Pellegrini | 2011: Federica Pellegrini | 2013: Missy Franklin | 2015: Katie Ledecky | 2017: Federica Pellegrini | 2019: Federica Pellegrini | 2022: Yang Junxuan | 2023: Mollie O’Callaghan | 2024: Siobhán Haughey |
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
