Minstreli (eng. minstrel, ransk. ménestrel) oli keskiajalla kiertelevä tai hovissa työskennellyt kansanmuusikko, laulaja ja tempuntekijä.^{[1] [2]}

Nimityksen alkuperä on latinan sanoissa ministerialis tai minister, palvelija. Minstreli oli lähinnä Englannin aatelishoveissa esiintynyt viihdyttäjä, muusikko, temppujentekijä, laulaja tai runoniekka. Joillakin minstreleillä oli suhteellisen pysyvä asema hovissa, kun taas toiset liikkuivat kaupungista toiseen. Minstrelit esittivät vanhoja tarinoita, balladeja, romansseja ja rakkauslauluja. Minstrelit olivat hyvin suosittuja 1200–1300-luvulla, mutta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen heidän merkityksensä hiipui.^[3]

Ruotsin valtakunnan suomenkielisellä alueella on keskiajalla käytetty kiertelevästä soittoniekasta, laulajasta ja ilveilijästä myös nimitystä leikari (ruots. lekare) ^[4][5] Myöhäisantiikin aikana tällaista henkilöä nimitettiin ilveilijäksi ja näyttelijäksi. Pohjoismaihin leikareita tuli kristinuskon mukana, ja heitä tavataan ainakin jo ennen vuotta 1000.

• Bardi
• Trubaduuri

• Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
• Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuuden sanakirja. WSOY. Helsinki 2003. ISBN 951-0-27401-1.
• Aalto, Ilari & Helkala, Elina: Matkaopas keskiajan Suomeen. Atena. Jyväskylä 2015. ISBN 978-952-300-107-7.