Medal of Honor (suom. kunniamitali) on Yhdysvaltain korkein sotilasansiomitali. Siitä käytetään usein myös virheellisesti nimitystä Congressional Medal of Honor (suom. Kongressin kunniamitali), koska sen myöntää Yhdysvaltain kongressi.^[1] Mitali myönnetään Yhdysvaltain asevoimien sotilaalle ”merkittävästä urheudesta ja velvollisuuden ylittävästä oman hengen vaarantamisesta taistelussa Yhdysvaltain vihollista vastaan”.^[2] Tästä syystä se myönnetään usein vasta kuoleman jälkeen, jolloin mitali annetaan omaisille. Mitalin ainutlaatuisen luonteen vuoksi Yhdysvaltain presidentti antaa sen usein henkilökohtaisesti saajalle tai tämän lähiomaisille.

Ansiomitalin voivat saada kaikki Yhdysvaltain asevoimien puolustushaarojen edustajat, ja mitalin ulkonäkö vaihtelee puolustushaarasta riippuen. Poikkeuksena on kuitenkin merijalkaväki ja rannikkovartiosto, jotka käyttävät laivaston mitalia.

Kirjallisuus vilisee mainintoja tämän mitalin arvostuksesta: yleisin lienee se, että tämän mitalin kantajalle jopa kenraalit tekevät kunniaa.

Medal of Honor voidaan myöntää kahdella tapaa. Tavallisin tapa on, että komentotien jäsen ehdottaa alaistaan, jonka jälkeen ketjun yläpuoliset tasot hyväksyvät ehdotuksen. Toinen, harvinaisempi tapa on, että Yhdysvaltain kongressin jäsen ehdottaa henkilöä mitalin saajaksi, jonka kongressi hyväksyy erikoiskäsittelyssä.

Medal of Honor voidaan myöntää kenelle tahansa tapahtumahetkellä Yhdysvaltain asevoimien palveluksessa olleelle henkilölle, joka taistelussa Yhdysvaltain vihollista vastaan ylittää velvollisuutensa rohkeasti ja pelottomasti henkensä vaarantaen. Ansiomitali voidaan myöntää myös teoista sotilasoperaatioissa tai aseellisen konfliktin aikana, kun henkilö on ystävällismielisten vierasmaalaisten joukkojen palveluksessa.^[2] Suorituksen pitää olla merkittävä ja siihen on liityttävä niin suuri oman hengen menetyksen vaara, että se selkeästi erottuu muiden taistelutoverien teoista. Enemmistö Irakin ja Afganistanin sotien aikana myönnetyistä mitaleista on myönnetty kuoleman jälkeen – Irakin sodassa myönnetyistä neljästä Medal of Honorista kaikki myönnettiin postuumisti.

Poikkeuksena sääntöihin Charles Lindbergh sai kunniamerkin siviililentäjänä, ja merkki on myönnetty myös vertauskuvalliselle tuntemattomalle sotilaalle.

Kunniamerkkejä on myönnetty yhteensä 3 465, joista 3 446 on myönnetty eri henkilöille. Kaksi kunniamerkkiä saaneita on 19, joista 14 ovat saaneet erilliset merkit erillisistä teoista ja viisi on saanut sekä laivaston että maavoimien merkin samasta teosta. Historian ensimmäisen kunniamerkin sai sotamies Jacob Parrot Yhdysvaltain sisällissodassa. Ainoa merkin saanut nainen on Mary Edwards Walker, joka toimi sisällissodassa kirurgina. Hänen merkkinsä mitätöitiin 1917 monien muiden ei-taistelusta saatujen merkkien ohella, mutta Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter palautti sen 1977. Suomalaissyntyiset Johannes S. Anderson ja John Eglit saivat Medal of Honorin urotöistään ensimmäisessä maailmansodassa ja Espanjan–Yhdysvaltain sodassa.

Yhdysvaltain asevoimien divisioonista eniten Medal of Honoreja on myönnetty 3. Jalkaväkidivisioonan sotilaille, 51 kappaletta.^[3]

• Congressional Medal of Honor Society (englanniksi)
• American Valor (englanniksi)
• Medal of Honor Citations (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Medal of Honor.