Marco Zanuso
Wikipediasta
Marco Zanuso (1916 Milano – 2001 Milano) oli italialainen arkkitehti ja teollinen muotoilija. Hänet tunnetaan vuodet 1958–1977 kestäneestä yhteistyöstä saksalaisen Richard Sapperin kanssa.
Zanuso opiskeli arkkitehtuuria kotikaupunkinsa polyteknisessä yliopistossa 1930-luvun jälkipuoliskolla. Sodan jälkeen 1945 hän avasi kaupunkiin oman toimistonsa ja toimi 1940-luvun lopulla myös ensin Domus-lehden ja sitten Casabella-lehden päätoimittajana. Zanuso oli mukana Pirellin perustamassa Arflexissa, joka pyrki kehittämään solukumilla pehmustettuja ja kuminauhoilla jousitettuja verhoiltuja huonekaluja.[1] Zanuson tunnetuimmiksi Arflex-kalusteiksi nousivat Antropus-nojatuoli (1949) sekä Lady-nojatuoli ja Triennale-sohva vuodelta 1951. Lady palkittiin Grand Prix’llä Milanon triennaalissa.[2]
Hänen ja Richard Sapperin yhteinen toimisto muotoili 1960-luvulla elektroniikkaa italialaiselle Brionvega-yhtiölle, joka pyrki kilpailemaan japanilaisten transistoriradioiden ja -televisioiden kanssa erityisesti paremman muotoilun avulla. Tuotteisiin kuuluivat kannettava Doney 14, maailman ensimmäinen täysin transistoroitu tv-vastaanotin vuodelta 1962, sekä kahdesta saranoidusta puoliskosta muodostuva matkaradio TS502 vuodelta 1965. Vuonna 1964 Sapper ja Zanuso suunnittelivat Kartell-kalustevalmistajalle ensimmäisen täysin muovista valmistetun tuolin, pinottavan lastenistuimen K1340.[2]
Marco Zanuso toimi suunnitelutyönsä ohella Milanon yliopiston professorina. Vuonna 1956 Zanuso oli perustamassa teollisten muotoilijoiden järjestöä ADIa (Associazione per il Disegno Industriale) ja toimi 1966–1969 sen puheenjohtajana.[3]
Zanuso suunnitteli myös rakennuksia, kuten Olivettiin tehdastilat Buenos Airesiin ja São Pauloon (1955–1957). Italiassa hänen töitään ovat Necchi-toimistorakennus Paviassa (1961–1962) sekä IBM-yhtiön tehdasrakennukset Milanossa ja Palombassa, jotka valmistuivat 1974 ja 1982.
Zanuso sai töistään Compasso d’Oro -palkinnon kuusi kertaa, ja vuonna 1985 hänet palkittiin kilpailussa vielä koko elämäntyöstään.
-
Ompelukone vuodelta 1956, josta Zanuso sai Compasso d'Oro -palkinnon. -
Nojatuoli Martingala, Arflex 1975. -
Boutique Cedit, Milano, 1957. -
Cedis-tehdas, Palermo. -
Näyttely Ilmailun pioneerit, Milanon Palazzo Reale 1960.
_-_BEIC_6355518.jpg)
_-_BEIC_6355467.jpg)
_-_BEIC_6355783.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ History, Arflex. Viitattu 11.5.2015.
- ↑ a b Marco Zanuso Designer -sivusto, viitattu 11.5.2015.
- ↑ Marco Zanuso (Arkistoitu – Internet Archive), Design Within Reach -sivusto.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marco Zanuso Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
