Marburgin uskontokeskustelu
Wikipediasta
Marburgin uskontokeskustelu oli vuonna 1529 järjestetty uskonpuhdistukseen liittyvä keskustelutilaisuus, jonka tarkoitus oli saada aikaan yksimielisyys erimielisten uskonpuhdistajien välille. Keskustelun osapuolet olivat "wittenbergiläiset" Martti Lutherin johdolla sekä Ulrich Zwinglin johtamat sveitsiläiset teologit. Kokouksen kutsui koolle Hessenin maakreivi Filip Jalomielinen.
Lutherin ja Zwinglin lisäksi tilaisuuteen osallistuivat Stephan Agricola, Johannes Brenz, Martin Bucer, Kaspar Hedio, Justus Jonas, Philipp Melanchthon, Johannes Oecolampadius ja Andreas Osiander.[1]
Luther ja Zwingli onnistuivat sopimaan 14 kiistakysymystä viidestätoista, mutta ehtoollisen merkityksestä he eivät päässeet yksimielisyyteen, ja näin reformisteista tuli eri uskontokunta kuin luterilaisista. Zwingli itsekin totesi: "en haluaisi kenenkään kanssa olla niin mielelläni sovussa kuin wittenbergiläisten kanssa". Toiveista huolimatta keskustelut eivät tuottaneet toivottua lopputulosta. Molemmat osapuolet pysyivät tiukasti kannoissaan.
Erimielisyys: Onko ehtoollisleipä Jeesuksen ruumista fyysisesti vai symbolisesti?
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luther kirjoitti liidulla pöytään Jeesuksen sanat: "Hoc est corpus meum." ("Tämä on minun ruumiini.") Lutherin mukaan "est" ("on") tarkoittaa kirjaimellisesti "on". Zwinglin mukaan tässä yhteydessä se tarkoittaa sitä vain symbolisesti, "significat" olisi oikeampi termi. Tämä "est vai significat" muotoutui keskeiseksi kiistaksi.
Lutherin mukaan ehtoollisessa juodaan oikeasti Jeesuksen verta ja syödään tämän ruumista, koska Raamatussa Jeesus sanoi leivän olevan ruumiinsa. Hänen mukaansa Jeesus on ruumiillisesti läsnä muuntumattomassa leivässä ja viinissä, kun taas katolisten mukaan leipä ja viini muuttuvat ruumiiksi ja vereksi.[2]
Sen sijaan Zwingli katsoi, että verta juodaan vain symbolisesti, ei fyysisesti: Jeesus on läsnä vain henkisesti, ei ruumiillisesti.
Lutherin mukaan Jeesus on kaikkialla, siksi myös leivässä ja viinissä. Zwinglin mukaan Jeesus on jumalana kaikkialla mutta ihmisenä, fyysisesti, hän voi olla vain yhdessä paikassa, ja se paikka on Jumalan oikealla puolella.[3]
Tämän näkemyseron vuoksi Luther aluksi kieltäytyi tunnustamasta Zwinglin seuraajia kristityiksi[4] mutta keskustelun jälkeen uudistajat osoittivat kirjoituksissaan keskinäistä kunnioitusta.[5]
Lopulta Zwingli ojensi kätensä kyynelet silmissä, mutta Luther kieltäytyi kättelemästä ja keskustelu päättyi epäsopuun.[2]
Erimielisyyksien sopiminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käytännössä uskontokeskustelun epäonnistuminen merkitsi protestanttien jakautumista luterilaisiin ja reformoituihin. Vasta vuonna 1973 (Leuenbergin konkordia) Euroopan luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen edustajat julistivat, ettei "eriävillä ehtoolliskäsityksillä ollut enää kirkkoa erottavaa luonnetta".
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6515-7. s. 31
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Colloquy of Marburg Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 20.10.2022.
- ↑ a b Theological turning points: major issues in Christian thought, Donald K. McKim, sivu 146
- ↑ Phillip Cary, Luther: Gospel, Law and Reformation, [sound recording], Lecture 14
- ↑ Huldreich Zwingli, the Reformer of German Switzerland edited by Samuel Macauley Jackson et al., 1903, page 316
- ↑ G. R. Potter, 'Zwingli, Cambridge University Press, 1976
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
