Maija-Leena Ervasti, o. s. Tapiola (4. kesäkuuta 1921 Porvoo – 5. toukokuuta 2012 Kuusamo) oli suomalainen Oulussa ja myöhemmin Kuusamossa asunut näyttelijä, teatteriohjaaja, läänintaiteilija ja kirjailija.^[1][2]

Ervastin vanhemmat olivat päätoimittaja Arvi Tapiola ja Martta Aliina Hildegard Hirvisalo (k. 1936). Hän kävi kansakoulun Kajaanissa, keskikoulun Joensuussa sekä näyttämöopiston. Hän toimi näyttelijänä, teatteriohjaajana, lausuntataiteilijana ja kirjallisuuskriitikkona ja oli Oulun läänin läänintaiteilijana 1975–1988. Ervasti oli mukana perustamassa Rovaniemen teatteria ja toimi myöhemmin Kuusamon näyttämöllä ohjaajana. Ervasti julkaisi aforismi- ja runokokoelmia ja kirjoitti artikkeleita muun muassa Kaltio- ja Koillissanomat-lehtiin. Ervasti sai vuonna 1988 Oulun läänin taidemitalin ja hän oli Suomen arvostelijain liiton kunniajäsen.^[1][2]

Maija-Leena Ervasti oli naimisissa kuusamolaisen aktiiviupseerin, sittemmin hammaslääkärinä toimineen Kalervo Ervastin (1920–1971) kanssa.^[2]

• Hengenmies: televisionäytelmä. MTV 1984, käsikirjoitus ja dramatisointi^[3]
• Teatterikuvioita ja muunnelmia. Pohjoinen, Oulu 1988

• Kalervo Ervasti : Hyvää yötä pojat ... M-L. Ervasti, Kuusamo 1972
• Kalervo Ervasti : Hyvää yötä pojat ... ja Otto Puupponen; toim. Maija-Leena Ervasti ; kuv. Erkki Tanttu ja Reijo Piippo. M-L. Ervasti, Kuusamo 1974

• Viimeinen savotta 1977, Annikki Aatsinki
• Ruskan jälkeen 1979, Hilja Sääskilampi
• Hengenmies, televisionäytelmä 1981, nutturapää
• Kerran kesällä 1981, näyttelijä
• Elämän vonkamies 1986, naapuri (tv-sarjaversiossa), Ervasti oli myös yksi elokuvan käsikirjoittajista
• Ventovieraat, televisionäytelmä 1987, isoäiti Birgitta Wahlen
• Nuoruuteni savotat 1988, kerjuutalon emäntä ^[4]
• Vaarallista kokea, televisiosarja 2001, Aijan äiti

• Tuomo Pirttimaa : Punainen tuoli : Maija-Leena Ervastin elämä. Kirja kerrallaan 2004 ISBN 9529172435