Luxemburg-vuodot eli Luxembourg Leaks (tunnetaan myös lyhenteillä Lux Leaks tai LuxLeaks) on kansainvälisistä tutkivista journalisteista koostuvan International Consortium of Investigative Journalists -ryhmän vuonna 2014 tekemä paljastus, jossa julkaistiin salassa pidettävää aineistoa Luxemburgin veroparatiisissa tapahtuneesta ulkomaisten yritysten veronkevennysohjelmasta. LuxLeaks ei nimestään huolimatta ole osa Wikileaksin suurta asiakirjapaljastusta vaan erillinen tapahtumaketju.

LuxLeaksissa paljastettiin noin 300 ulkomaalaisyritystä, jotka ovat tehneet veronkierroksi määriteltävää verosuunnittelua suoraan Luxemburgin viranomaisten myötävaikutuksella.

Luxemburg Leaks-paljastus alkoi 6.11.2014 kun eräiden sanomalehtien yhteenliittymä julkaisi ensimmäisen osittaisen luettelon erinäisistä verosopimuksista (LuxLeaks 1), joita oli tehty joidenkin kansainvälisten yritysten sekä Luxemburgin veroviranomaisten välillä. Toinen osa luettelosta (LuxLeaks 2) julkaistiin joulukuun alkupuolella 2014, sisältäen tiedostoja mm seuraavista yrityksistä: Deloitte, KPMG ja Ernst & Young.

Asiakirjat julkisuuteen vuosi PricewaterhouseCoopers -konsulttitoimiston entinen työntekijä Antoine Deltour, joka omien sanojensa mukaan kopioi dokumentit työpaikallaan vuonna 2010. Hänen alkuperäisenä tarkoituksenaan ei ollut vuotaa dokumenttien sisältöä julkisuuteen. Hän tosin antoi ne ranskalaiselle journalistille, joka julkaisi ne kaksi vuotta myöhemmin kansainvälisen tutkivien journalistien yhteenliittymän, ICIJ:n (International Consortium of Investigative Journalists:in) nettisivuilla.

Paljastetuissa asiakirjoissa mainitaan myös neljä suomalaisyritystä: rakennusyhtiö SRV, pakkausyhtiö Huhtamäki, Suomen Lähikauppa (johon kuuluvat muiden muassa Siwa ja Valintatalo) ja metsäalan rahaston konsulttiyhtiö Dasos Capital Oy. Mukana on myös kolme Suomeen kiinteässä yhteydessä olevaa ulkomaalaisyritystä, joista kaksi on pohjoismaisia sijoitusyhtiöitä: IK Investment Partners ja Altor Funds. Kolmas yhtiö on yhdysvaltalainen vahinkovakuutusyhtiö AIG, jonka suomalainen tytäryhtiö kuuluu Luxemburgin verottajan kanssa tehtyyn ennakkosopimukseen.

Suomalaisia yhtiöitä avusti "verotuksen optimoinnissa" luxemburgilainen rahoitusviranomainen Marius Kohl. Asiakirjojen tultua julkisuuteen alettiin julkisuudessa monella taholla kutsumaan näitä, sinänsä Luxemburgin lain mukaisia, yritysten vero-optimointeja (eng. "fiscal optimization") veronkierroksi.^{[1] [2][3][4]}

• Hallintarekisteri
• Harmaa talous
• Veropetos