Ludvig I
Espanjan kuningas
Ludvig I Espanjan kuningas, Jean Ranc n. 1723
Espanjan kuningas
Valtakausi	15. tammikuuta 1724 – 31. elokuuta 1724
Edeltäjä	Filip V
Seuraaja	Filip V
Syntynyt	Luis Felipe Fernando José de Borbón y Saboya 25. elokuuta 1707 Palácio de Buen Retiro, Madrid, Espanja
Kuollut	31. elokuuta 1724 (17 vuotta) Palácio de Buen Retiro, Madrid, Espanja
Hautapaikka	Kuninkaallinen krypta, Kuninkaiden pantheon, El Escorialin San Lorenzon luostarin kirkko
Puoliso	Louise Elisabeth
Suku	Bourbon
Isä	Filip V
Äiti	Maria Luisa
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Ludvig I (esp. Luis I, Luis Felipe Fernando José de Borbón y Saboya); (25. elokuuta 1707, Palacío del Buen Retiro, Madrid – 31. elokuuta 1724, Palacío del Buen Retiro, Madrid) oli Espanjan kuningas seitsemän kuukauden ajan vuonna 1724.

Kruununprinssi Luis, vuodesta 1709 Asturian ruhtinas, oli kuningas Filip V:n ja Savoijin prinsessa, kuningatar María Luisa Gabriellan (1688–1714) vanhin poika. Hänen nuorempi veljensä oli Espanjan kuningas Ferdinand VI. Hänen äitinsä kuoli kun Luis oli 7-vuotias ja isä avioitui samana vuonna uudelleen Elisabet Farnesen kanssa. Luisille syntyi seitsemän sisaruspuolta, joista yksi oli tuleva Kaarle III ja toinen tuleva Portugalin kuningatar María Vitoria, Joosef I:n tuleva puoliso.^[1]

Luis oli pitkä, laiha ja vaalea. Häntä ei pidetty viehättävänä, ja hän muistutti kovasti äitinsä isoisää, Sardinian kuningas Viktor Amadeus II:ta. Lisäksi Luisilla oli ohuet käsivarret, mikä korosti hänen hentouttaan.^[2] Hänet opetettiin lukemaan ja puhumaan sekä kirjoittamaan ranskaa kuusivuotiaana. Jo alle 9-vuotiaana hän osallistui aktiivisesti isänsä matkoille sekä metsästysretkille. Hän piti myös tanssimisesta ja pallopeleistä (mallo), joissa oli taitava. Kirjeissään äitipuoli Elisabetille hän kertoo metsästäneensä veljensä Ferdinandin kanssa joskus koko päivän ilman lepoa, he kalastivat, pelasivat malloa, kävelivät vuorilla El Escorialin lähellä, viettivät pyhimysten juhlapäiviä ja syntymäpäiviä, tappoivat käärmeitä ja kiusasivat joitain ympäristön ihmisiä.^[1]

Luisin persoonallisuudesta ei tiedetä paljoa. Markiisi de San Felipen Vicente Bacallarin mukaan hän oli äärimmäisen liberaali, jalomielinen ja halusi saada ihmiset tuntemaan olonsa mukavaksi seurassaan.^[1] Hänen vapaamielisyytensä kuninkaana tai gentilismi eivät kuitenkaan peittäneet hänen vahvaa uskonnollisuuttaan.^[2]

Aikalaiset väittivät, että Luis oli perinyt isänsä älykkyyden ja viehätysvoiman sekä äitinsä moraalisuuden ja alistuvaisuuden. Sen lisäksi monet väittivät että Luis peri isänsä Filip V:n seksuaalisen suuntautuneisuuden, joka oli tiettävästi biseksuaali, alun perin Versailles'n hovin palvelijan aloitteesta. Historioitsijat uskovat, että Luisin palvelija Lacotte, jolla oli pedofiilin maine, lähetettiin Espanjan hoviin viettelemään prinssi, jonka sukupuolinen kyvyttömyys oli tiedossa. Historioitsija W. Clarken mukaan Espanjan kruununperillinen oli yhtä innostunut pojista kuin tytöistä järjestämiensä juhlien aikana, jossa hän pelasi eroottisia pelejä molempien sukupuolten kanssa.^[3]

Kruununprinssi Ludvig avioitui Orléansin herttua Filip II:n ja Françoise Marie de Bourbonin (1677–1749) tyttären Louise Élisabethin (1709–1742) kanssa ensin välittäjän avulla Ranskassa marraskuussa 1721 ilman sulhasta ja Lerman palatsissa Espanjassa 20. tammikuuta 1722. Morsian sai myötäjäisinään huikeat 4 miljoonaa livreä. Louise Élisabeth ei sopeutunut Espanjan uskonnolliseen hoviin^[1] ja kieltäytyi usein puhumasta miehelleen, eikä liitosta syntynyt lapsia, koska avioliittoa ei oltu pantu täytäntöön. Luis kuitenkin oli aidosti kiintynyt puolisoonsa.^[1]

Louise Élisabethista ei pidetty Espanjan hovissa hänen ympärillään pyörivien välikohtausten ja skandaalien vuoksi. Nykyaikaisen diagnoosin perusteella hänen outo ja sopivaisuussääntöjä rikkova käytöksensä (esim. julkinen alastomuus) johtui epävakaasta persoonallisuudesta.^[4]

Aviopuoliso, kuningas Ludvig kirjoitti lopulta isälleen: "En näe muuta ratkaisua kuin sulkea hänet mahdollisimman pian johonkin, sillä hänen ongelmansa pahevat koko ajan." Hän piti lupauksensa ja määräsi 4. heinäkuuta Louise Élisabethin lähetettäväksi pois Buen Retiron palatsista ja suljettavaksi luostariin [joittenkin tietojen mukaan Alcázarin palatsiin Madridissa]. Louise itki ja lähetti puolisolleen kirjeitä pyytääkseen anteeksi. Ludvigille tuli sääli häntä kohtaan ja hän vapautti aviopuolisonsa 10. heinäkuuta [tai 20. heinäkuuta, tiedot vaihtelevat] 1724. Kun hän sairastui isorokkoon 19. elokuuta, Louise Élisabeth ryhtyi hoitamaan häntä, asetti itsensä tartunnalle alttiiksi ja sairastui myös itse.^[1]

Filip V luovutti kruununsa pojalleen 15. tammikuuta 1724.^[5] Torjuakseen isänsä vaikutusvallan Ludvig I ympäröi itsensä virkamiehillä, jotka eivät olleet palvelleet Filipin alaisuudessa. Hänen suunnitelmissaan oli keskittyä politiikassaan Espanjan Amerikan siirtomaihin Utrechtin rauhassa 1713 menetettyjen Italian alueiden sijaan. Filip seurasi poikansa toimintaa kesäpalatsistaan San Ildefonsosta Segoviassa.

Ludvig menehtyi isorokkoon Buen Retiron palatsissa Madridissa vain seitsemän kuukautta myöhemmin, 17-vuotiaana 31. elokuuta 1724. Hänet on haudattu Kuninkaalliseen kryptaan eli Kuninkaiden pantheoniin El Escorialiin kuninkaallisen San Lorenzon luostarin kirkkoon (Cripta Real, Panteón Real del Monasterio de San Lorenzo de El Escorial).^[6]

Filip V palasi valtaan poikansa kuoleman jälkeen.^[5]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Edeltäjä: Filip V

Espanjan kuningas 1724

Seuraaja: Filip V

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Italia Yhdysvallat Vatikaani Taiteenala ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Muut IdRef