Litiumbromidi
Wikipediasta
| Litiumbromidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | LiBr |
| Moolimassa | 86,841 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 547 °C[1] |
| Kiehumispiste | 1 265 °C[2] |
| Tiheys | 3,464 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee hyvin veteen |
Litiumbromidi (LiBr) on litium- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään kemiallisessa synteesissä ja lämmönsiirtolaitteissa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa litiumbromidi on valkoista kiteistä ainetta, joka on hygroskooppista ja liukenee hyvin veteen. Kidevedettömän litiumbromidin lisäksi tunnetaan myös dihydraatti LiBr·2H2O.[1][3]
Litiumbromidia valmistetaan neutraloimalla litiumhydroksidin vesiliuosta tai vaihtoehtoisesti litiumoksidin tai litiumkarbonaatin suspensiota vetybromidilla. Toinen tapa on bromin ja litiumhydroksidin välinen reaktio, jossa muodostuu myös litiumhypobromiittia.[1][3]
- LiOH + HBr → LiBr + H2O
- Li2O + 2 HBr → 2 LiBr + H2O
- Li2CO3 + 2 HBr → 2 LiBr + H2O + CO2
Litiumbromidin 50–60-massaprosenttista vesiliuosta käytetään absorptiopumppuun perustuvissa viilennyslaitteissa. Litiumbromidin vesiliuos kykenee absorboimaan vettä. Lisäksi yhdistettä voidaan käyttää ilmanvaihtolaitteissa veden sitojana, litium-bromi-paristoissa, valokuvauskemikaalina ja lääketieteessä. Orgaanisessa synteesissä litiumbromidia voidaan käyttää muun muassa hapetus- ja hydroformylointireaktioiden ja deprotonointireaktioiden katalyyttinä.[4] [1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 251. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 09.02.2013
- ↑ a b c Ulrich Wietelmann & Richard J. Bauer: Lithium and Lithium Compounds Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 09.02.2013
- ↑ M. A. Laughton, D.F. Warne: Electrical Engineer's Reference Book, s. 22/17. Newnes, 2002. ISBN 9780080523545. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 09.02.2013). (englanniksi)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
