Liikenneturvallisuus tarkoittaa eri tienkäyttäjien turvallisuutta mitattuna onnettomuuksien uhrien lukumäärällä. Keskeisiä riskitekijöitä ovat kuljettajat, ajoneuvot ja liikenneväylät.^[1] Liikenneturvallisuuden parantamisen avaintekijöitä ovat kuljettajien asenteisiin ja ajotapaan puuttuminen, ajoneuvojen turvallisuuden kehittäminen ja liikenneväylien ylläpito ja parantaminen.

Vuonna 1997 EuroNCAPilla alettiin testata suosituimpien uusien automallien kestävyyttä erilaisissa onnettomuustilanteissa. Tämä nosti turvallisuuden merkittäväksi kilpailutekijäksi, sillä testeissä havaittiin suuria eroja eri automallien välillä. Liikenneturvallisuuden tutkija Timo Ernvall on sanonut, että riski kuolla vuosimallin 2000 autossa on 30 prosenttia pienempi kuin 1990-luvun alkupuolella valmistetussa autossa.^[1] Elektroniikan nopea kehittyminen on myös mahdollistanut onnettomuuksia ehkäisevän ajoneuvotekniikan kehittymisen: Lukkiutumattomat jarrut ja ajonvakautusjärjestelmät ovat yleisiä uusimmissa ajoneuvoissa. Vuosien 2006–2010 liikenneturvallisuusohjelmassa mainitaan myös useita tulevaisuuden järjestelmiä, jotka säätelevät nopeutta ja kaistallapysymistä, varoittavat kuljettajan väsymyksestä, auttavat näkemään pimeässä, estävät ajamasta alkoholin vaikutuksen alaisena, auttavat suunnistuksessa ja nopeuttavat avunpyynnön tekemistä hätätilanteessa.^[2] Aina ei kuitenkaan pelkkä tekninen toteutus ole esteenä järjestelmien käyttöönotolle. Asian eteneminen riippuu järjestelmien hinnasta, lainsäädännöstä ja siitä koetaanko järjestelmää edes tarpeelliseksi. Sen vuoksi järjestelmien tutkiminen, analysointi, tiedottaminen ja sen kautta ennakkoluulojen poistaminen on myös tärkeässä osassa ajoneuvotekniikan kehittämisessä.^[3]

• Liikenneturvallisuus Suomessa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liikenneturvallisuus Wikimedia Commonsissa