Libertiinit olivat erilaisia oppineiden henkilöiden poliittisia ja sosiaalisia ryhmiä, jotka vaikuttivat Euroopassa 1600-luvulla. Libertinismi oli eräänlaista tuon ajan filosofista vapaa-ajattelua, mutta tuolloin termiin ei liittynyt nykyisenkaltaista ajatusta ateismista. Ensimmäisenä termiä käytti Jean Calvin eräästä 1500-luvulla vaikuttaneesta alankomaalaisesta anabaptistilahkosta, joka hylkäsi monet yhteiskunnan vakiintuneet arvot.

1600-luvun ”oppineet libertiinit” (ransk. les libertins érudits) olivat eräänlaisia 1700-luvun valistuksen edelläkävijöitä. Libertiinit eivät kuitenkaan pyrkineet muuttamaan yhteiskuntaa ja toimimaan julkisesti – päinvastoin heidän aikanaan ja heidän ajatuksillaan sellainen olisi ollut usein jopa vaarallista. He arvostelivat vakiintuneita instituutioita, auktoriteetteja ja uskontoja teoksissaan peitellysti. Uskontokritiikki suuntautui ennen kaikkea taikauskoa ja salatieteitä vastaan. Se loi kuitenkin pohjaa kristinuskon yhä voimakkaammalle arvostelulle.

Tunnetuimpia oppineita libertiinejä olivat:

• Elie Diodati (1576–1661)
• Pierre Dupuy (1582–1651)
• François de La Mothe-Le-Vayer (1588–1672)
• Jacques Dupuy (1591–1656)
• Pierre Gassendi (1592–1657)
• Gabriel Naudé (1600–1653)

Markiisi de Sade

Aleister Crowley

Sana ”libertiini” on tullut merkitsemään henkilöä joka on vapaa kahleista ja yhteisöllisistä säännöistä. Ajattelutapa sai uusia kannattajia 1700- ja 1800-luvulla erityisesti Ranskassa ja Englannissa. Sen kannattajiin kuuluivat muun muassa Markiisi de Sade ja Aleister Crowley.

• Ensyklopedistit
• Klandestiinikirjallisuus
• Pierre Bayle

• Kaitaro, Timo: Ranskalainen valistus ja järjen kritiikki, teoksessa Korkman, Petter & Mikko Yrjönsuuri (toim.): Filosofian historian kehityslinjoja. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-708-0.

• Block, Walter: Libertarianism vs. Libertinism. The Journal of Libertarian Studies: An. Interdisciplinary Review, Vol. 11, No. 1, 1994b, pp. 117-128. (englanniksi)
• Kaitaro, Timo: Valistus ja järjenkäytön julkisuus: 1600-luvun oppineet libertiinit ja 1700-luvun klandestiinikirjallisuus. Ennen & nyt 3/2001.