Lentolehtinen on laajaan jakeluun tarkoitettu suppea ja halpa painotuote, pienpainate, joita käytetään muun muassa tiedottamisen, mainonnan sekä poliittisen viestinnän ja propagandan välineenä. Lentolehtisestä käytetään myös sanaa lennäkki.^[1]

Lentolehtisten valmistajat ja jakelijat voivat olla valtioiden propagandakoneistoja, yksityisiä kansalaisia, poliittisia, uskonnollisia ja muita eturyhmiä tai kaupallisia organisaatioita. Niiden tarkoituksena voi olla niin tuote- tai palvelumainonta tai propaganda, kuten myös esimerkiksi uusien jäsenten värvääminen organisaatioihin tai vaalikampanjoiden yhteydessä äänestäjien hankkiminen.

Lentolehtisiä voidaan jakaa muun muassa yleisötilaisuuksissa ja tapahtumissa tai postitse. Ilmailun kehittymisestä lähtien lentolehtisiä on jaettu muiden jakelutapojen ohella myös pudottamalla niitä lentokoneista. Nimitys "lentolehtinen" (engl. flyer) on kuitenkin tätä jakelumuotoa vanhempi ja liittyy materiaalin nopeaan levittämiseen.

Historiallisten arkkiviisujen muoto ja jakelutapa muistuttavat lentolehtistä. Julkaisumuodon käyttö tunnetaan jo kirjapainon alkuajoilta, 1500-luvulta.^[2]

Isovihan ajalta tunnetaan lentolehtinen, jonka otsikko suomeksi kuuluu: "Uusimmat kertomukset Torniosta viimekuluneiden helmikuun 16 ja maaliskuun 16 päiviltä 1715".^[3]

Tietotekniikan kehittymisen myötä julkaisuohjelmat ja internet ovat luoneet uusia mahdollisuuksia tuottaa ja käyttää lentolehtisten kaltaisia tuotteita.

• Lampivuo, Ritva: Kuva kävi sotaa : lentolehtiset tutkimuskohteena. Taide, 1975, nro 4, s. 30-35. Helsinki: Suomen taiteilijaseura. ISSN 0039-8977.
• Pegg, Michael A.: A catalogue of German Reformation pamphlets (1516−1550) in libraries of France : and collective index for all catalogues of German Reformation pamphlets and Bibliotheca Lindesiana. Baden-Baden: Koerner, 2011. ISBN 978-3-87320-727-1. (englanniksi)