Lentävä matto tai taikamatto on satujen matto, jolla ihmiset voivat lentää paikasta toiseen.

Lentävistä matoista on kerrottu Lähi-idän kansansaduissa, joita on kerätty arabialaiseen Tuhannen ja yhden yön satukokoelmaan. Niissä lentävä matto on usein sankarin tai konnan kulkuväline, jolla hän pääsee liikkumaan kenenkään näkemättä tai kuulematta. Kokoelman sadut juontavat juurensa luultavasti aina 800-luvulle asti. Joidenkin arvioiden mukaan lentävästä matosta kertovien tarinoiden alkuperä on vieläkin varhaisemmassa Persiassa, joka tunnetaan itämaisten mattojen valmistusperinteestään. Esimerkiksi parthialaiskuninkaan Fraates II:n kerrottiin käyttäneen lentävää mattoa taistelussaan Antiokhos VII:tä vastaan ja syösseen yläilmoista tulta vastustajansa armeijan niskaan. Lopuksi Phraates lensi matollaan takaisin kotimaahansa juhlivan kansan ylle. Myös sassanidikuningas Šapur I:n kerrotaan 200-luvulla kaapanneen Rooman kuninkaan Valerianuksen lentävälle matolleen.^[1]

Juutalaisessa tarinaperinteessä kerrotaan Saban kuningattaren alkemistin valmistaneen kuningattarelle suuren lentävän maton vihreästä silkistä sekä kulta- ja hopeakoristeista ja jalokivistä. Kuningatar lähetti sitten maton rakastajalleen, Israelin kuningas Salomolle, joka ei kuitenkaan antanut lahjalle paljonkaan arvoa vaan välitti sen hovimiehelleen. Kuoltuaan kuningattaren alkemisti vei lentävien mattojen tekotavan salaisuuden mukanaan hautaan. Toisen tarinan mukaan kuningas Salomo sai lentävän mattonsa Jumalalta, ja matolla pystyi lentämään kerrallaan 40 000 miestä. Koska Salomo ylpistyi matostaan liiaksi, Jumala pudotti kaikki 40 000 miestä matolta kuolemaansa, eikä Salomo käyttänyt mattoaan enää koskaan.^[1]