Leivonmäen kansallispuisto
Wikipediasta
Leivonmäen kansallispuiston tunnus
| Sijainti | |
|---|---|
| Pinta-ala |
30 km² |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
2003 |
| Kävijämäärä |
28 700[1] (2023) |
| Hallinto |
Leivonmäen kansallispuisto on Joutsan kuntaan liitetyssä entisessä Leivonmäen kunnassa Keski-Suomen maakunnassa sijaitseva kansallispuisto. Kansallispuisto on perustettu vuonna 2003.[2] Sen pinta-ala on runsaat 30 neliökilometriä. Puiston tyypillistä maisemaa ovat suot, rannat, harjumetsät ja kosket.[3] Vuonna 2023 puistossa tehtiin 28 700 käyntiä[1].
Puisto nimettiin poikkeuksellisesti silloisen sijaintikuntansa mukaan. Leivonmäen kansallispuistoon on kaavailtu erillistä suo- tai luontokeskusta, mutta hanke odottaa vielä kävijämäärien kasvua.lähde? 1970-luvulla syntyi kiivas taistelu kun Vapo oli kiinnostunut alueesta, mutta luonnonsuojelijat olivat toista mieltä. Lopulta alue jaettiin puoliksi turvetuotantoon ja suojelualueeksi.[2]
Puiston soita alettiin entisöidä, so. palauttaa luonnontilaan vuonna 1989. Ojia täytettiin ja avosoille kasvanutta nuorta puustoa poistettiin. Toiminta on jatkunut näihin päiviin asti. 2000-luvulla alettiin myös metsiä entisöidä, kun erityisesti Syysniemen alueella kaadettiin istutettuja tasarakenteisia kuusikoita rehevillä mailla lehtipuuston kasvuedellytysten parantamiseksi. Syysniemessä sijaitsee myös vanha perinnetila, jonka laidunniittyjä on ylläpidetty maisemasyistä. Eräitä metsäkuvioita on poltettu nuoren luonnonmetsän luomista varten. Leivonmäen kansallispuiston lähellä sijaitsee useita yksityisiä luonnonsuojelualueita, muun muassa Rutajoen rannoilla ja Rutajärven saarilla. Myös Vapo on rauhoittanut osan turvetuotantoon aikoinaan varatusta alueesta.
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rutajärvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen merkittävin järvi on 11 neliökilometrin suuruinen Rutajärvi, joka on suunnilleen J-kirjaimen muotoinen. Puiston näyttävin geologinen muodostelma lienee Joutsniemen harju, joka jakaa Rutajärven kahteen osaan. Harju on osa 50 kilometrin pituista harjujaksoa, joka ulottuu Toivakasta Joutsaan. Järven keskiosasta harju käy pari sataa metriä veden alla. Saaria Rutajärvellä on 186 ja niistä sekä luodoista suurin osa on syntynyt 1800-luvulla.[3]
Rutajoki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rutajoki on Rutajärven laskujoki, joka alkaa Rutajärven pohjoispäästä ja virtaa Rutalahden kylän kautta Päijänteeseen. Joessa on noin kuuden kilometrin matkalla korkeuseroa 45 metriä, joten sen varrella löytyy monia putouksia ja koskia, jotka lisäävät paljon veden happipitoisuutta. Rutajoki on kirkasvetinen ja korkean happipitoisuutensa vuoksi siellä elää vaativia olosuhteita tarvitseva järvitaimen. Joessa elää oma järvitaimenkantansa.[3]
Leivonmäen kansallispuiston reitit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leivonmäen kansallispuistossa on pääosin helppokulkuisia reittejä, jotka soveltuvat hyvin päiväretkille. Kirveslammen kierros on 1,7 km rengaslenkki, joka kiertää suolampien ja Kirveslammen maisemissa lähellä Haapasuota. Haapasuon avosuon maisemia ei reitin varrelta kuitenkaan näe. Samalta parkkipaikalta lähtee 2,2 km pituinen Luupään lenkki. Tämä rengaspolku vie Harjujärven puolikodalle. Harjujärven kota on saavutettavissa myös autolla, ja kodalta pystyy kulkemaan Turasenlammille esteetöntä polkua pitkin. Kirveslammen parkkipaikalta kulkee yhdyspolku Rutajärven Harjulahden luonnonhiekkarannalle, jonka uimaranta on rakennettu niin ikään myös esteettömäksi.
Selänpohjan pysäköintialueelta lähtee kaksi rengasreittiä. Harjunkierros on 4,5 km pituinen lenkki, joka vie harjujen, suppakuoppien sekä lampien ja järvien ohitse petäjäisessä maisemassa. Lenkki on merkitty punaisella. Sinisellä merkitty 5,5 km mittainen Mäyränkierros kulkee polkujen lisäksi myös metsäteitä pitkin, ja kierrokselta voi poiketa pistoreittiä pitkin Soimalammen laavulla. Toinen upea pistoreitti on Joutsniemen kärkeen harjun päällä kulkeva polku.
Puiston pohjoisosassa on Rutalahden kylä, jonka kyläkoulun läheltä alkaa 2,8 km pituinen luontopolku nimeltä Koskikaran kierros, jonka hienoimpia nähtävyyksiä on Korvenkosken vesiputous.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tea Karvinen: Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet. Docendo Oy, 2022. ISBN 978-952-291-372-2.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leivonmäen kansallispuisto Wikimedia Commonsissa
- Leivonmäen kansallispuiston esittely Retkipaikka.fi
- Leivonmäen kansallispuiston ystävät ry (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luontoon.fi Leivonmäen kansallispuisto
- Finlex: Leivonmäen järjestyssäännöt
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
