Lebensraum (saksaa, suomeksi elintila, elinalue) on 1900-luvun alussa vakiintunut käsite, jolla tarkoitettiin Saksan alueen väitettyä tai pelättyä ylikansoittumista ja siitä seurannutta ajatusta aluelaajennuksista. Jatkosodan aikana termiä käytettiin myös Suur-Suomi-aatteen yhteydessä. Italialaisilla oli vastaavanlainen ajatus ja käsite "Spazio vitale".

Termin lebensraum kehitti saksalainen maantieteilijä Friedrich Ratzel, joka käytti sitä vuonna 1901 julkaisemassaan samannimisessä esseessä. Geopolitiikan isänä tunnettu ruotsalainen teoreetikko Rudolf Kjellén poimi käsitteen, ja tulkitsi sen kirjaimellisesti, ajatellen kansallisvaltiot eläviksi organismeiksi, joiden piti tarvittaessa valloittaa itselleen lisää ”elintilaa”. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen teoriaa kehitteli edelleen Ratzelin ja Kjellénin pohjalta saksalainen maantieteilijä Karl Haushofer. Natsien käyttöön välittynyt elintilateoria perustui lähinnä Ratzelin ajatusten väärintulkintaan.^[1][2]

Koska Saksalla ei ollut juurikaan siirtomaita verrattuna muihin ajan eurooppalaisiin suurvaltoihin, kuten Isoon-Britanniaan ja Ranskaan, lebensraumin tarpeesta tuli saksalaisten keskuudessa suosittu iskulause ensimmäiseen maailmansotaan mentäessä. Sodan päätyttyä Saksan tappioon elintilan puutteesta puhuivat lähinnä äärioikeistolaiset ja nationalistiset järjestöt, kuten Adolf Hitlerin johtama Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue.^lähde?

Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon toisessa maailmansodassa tavoitteeksi tarkentui saavuttaa niin sanottu Astrahan–Arkangeli-linja. Astrahan on kaupunki etelässä Kaspianmeren rannalla, Arkangeli taas Pohjoisen jäämeren rannalla. Saksa hävisi myös toisen yrityksensä kartuttaa elintilaansa. Tätä varten laadittiin idän yleissuunnitelma, joka käsitti sekä slaavilaisen väestön tuhoamista kuin sen siirtämistä Uralin toiselle puolelle Länsi-Siperiaan sekä joidenkin avainalueiden asuttamista germaanisella väestöllä. ^lähde?

Toisen maailmansodan jälkeen sana levisi kansainväliseen käyttöön, ja sillä viitataan yleensä Adolf Hitlerin 1920-luvulla kirjassaan Taisteluni luonnostelemaan suunnitelmaan hankkia Saksalle elintilaa idästä Neuvostoliiton alueilta.^lähde?

Jatkosodan aikana "elintilaa" käytettiin yhtenä perusteluna Itä-Karjalan liittämiseksi tulevaan Suur-Suomeen. Vuonna 1941 Valtion tiedotuslaitos julkaisi saksankielisen teoksen Finnlands Lebensraum, jossa hankkeelle esitettiin tieteellisiä perusteluja. Kirjan mukaan Suomen väestönkasvu on niin nopeaa, että elintilan laajentaminen itään on tulevina vuosina välttämätöntä.^[3] Väite ei kuitenkaan perustunut mihinkään todellisiin faktoihin, vaan oli puhtaasti propagandistinen.^[4]

• Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1.