Lasku-uoma ^[1] (myös laskujoki, laskupuro, laskuoja) on hydrologiassa ja maantieteessä joen uoma, joka saa alkunsa järvestä tai muusta selvärajaisesta vesistöstä.^[2][3]

Kun järvi on osa laajempaa vesistöä, tulee siihen usein tulouomia ja siitä jatkaa yksi tai useampi lasku-uoma. Järvet ovat muodostuneet maaston painanteisiin, jonne on kertynyt vettä. Kosteilla seuduilla vedenpinta yltää painaumassa niin korkealle, että vesi löytää järvialtaasta ulospääsyn vedenjakajansa matalimman laskukynnyksensä yli. Lasku-uoman alkua voidaan kutsua luusuaksi silloin, jos uoma alkaa kapenevasta lahdesta, tai joen niskaksi, kun joki alkaa virtaamaan vedenalaisen kynnyksen yli. Jos järvellä on kaksi lasku-uomaa, kutsutaan sitä bifurkaatiojärveksi.^[3]

Vesistö voi syntyä vedenjakajan sisälle jäävän valuma-alueen sadevesistä, jotka kerääntyvät pohjavedeksi (lähteet) tai pintavesiksi, esimerkiksi kosteikoiksi tai järviksi ja lammiksi. Lasku-uomasta puhutaan yleisesti lähteen, lammen ja järven tapauksissa. Uoma, joka alkaa suolta, ei ole lasku-uoma, ellei suolla ole lampareita, josta uoma saa alkunsa.^[3]

Lasku-uomat eivät ole ikuisia, ne voivat syntyä tai kuivua eli ne ovat pitkällä aikajänteellä väliaikaisia. Esimerkiksi Suomessa on tyypillistä, että jääkauden jälkeen, kun kallioperä vapautui mannerjäätiköstä, muodostui järviä ja niille lasku-uomia. Lasku-uoman virtaavan veden kuluttaessa maaperää, laski samalla sekä joen niskan kynnys että järven vedenpinta. Kuluva laskukynnys voi saavuttaa kallioperän, jolloin kulutustyö hidastuu ja järven elinikä pitenee. Yleensä järveen muodostunut lasku-uoma säilyy samana. Kuitenkin maanjäristys tai epätasainen maankohoaminen kallistaa järvialtaita, jolloin lasku-uoman paikka voi siirtyä uuteen kohtaan. Kun järvi täyttyy sedimenteistä ja täyttyy kasvillisuudesta, muodostuu järveen joki, jonka kautta järveen tulevat tulouomat purkautuvat entisestä järvestä pois. Silloin ei lasku-uomaa ole erikseen enää olemassa.^[3][4][5]

Myös ihminen voi vaikuttaa lasku-uoman asemaan. Höytiäinen on suomalaisille kuuluisa esimerkki hallitsemattomasta järven vedenpinnan laskusta, jonka seurauksena järven pinta-ala on kutistunut huomattavasti. Järvelle kaivettiin uusi lasku-uoma Jaamankankaan hiekkamaiden läpi ja veden virtausnopeus kulutti uomanpohjaa voimakkaasti ja se uursi itselleen uuden lasku-uoman. Järven vanha lasku-uoma Polvijärvellä kuivui. Sittemmin uomaa on kaivettu lisää ja sitä kutsutaan nykyään Höytiäisen kanavaksi.^[6]

• Bifurkaatiojärvi: Lummenne laskee sekä Kymijoen että Kokemäenjoen vesistöihin. Karvianjoen vesistöön kuuluvan Isojärven lasku-uomia ovat Merikarvianjoki ja pienempi Salmusoja. Esimerkiksi Saimaalla on ollut esihistoriallisella ajalla jopa kolme yhtäaikaista lasku-uomaa (trifurkaatio).^[5]
• Siirtyvä lasku-uoma: Ähtärinjärvi laski aikaisemmin pohjoiseen kohti Pohjanlahtea Poikkijokea myöten. Maankohoamisen epätasaisuuden takia järviallas kallistui kohti etelää ja järven etelärantaan puhkesi uusi laskujoki Inhajoki. Muutos on tapahtunut geologisesti äskettäin eli noin 1 500 vuotta sitten.^[4]

• Höytiäisen purkaus
• Vesistöt muutoksien kourissa, Mallasvesi, Pälkänevesi, Roine
• Sarsankosken & -salmen kuivuminen kesäkuussa v. 1604