Laki lapseksiottamisesta (SDK 32/1979^[1]) on Suomen laki, joka koskee lapsen adoptoimista eli ottolapsen ottamista. Alaikäisen lapsen adoptoiminen edellyttää, että sen katsotaan olevan lapsen edun mukaista. Adoptiopäätös vahvistetaan tuomarin toimesta. Jos joku henkilö on ollut alaikäisenä hoidettavana, mutta lapseksiottamista ei ole pystytty jostain syystä vahvistamaan, lapseksi ottaminen voidaan vahvistaa henkilön ollessa täysi-ikäinen. Lapseksi ottamisen virallistaminen estyy, jos asiassa on sovittu jonkinlaisesta rahallisesta korvauksesta. Adoptiovanhempien on yleensä oltava vähintään 25 vuotta vanhoja. 18-25-vuotias henkilö voi adoptoida puolisonsa lapsen. 18 vuotta täyttänyt henkilö voi myös ottaa takaisin biologisen lapsensa, joka on aikaisemmin adoptoitu. Adoptoimista ei voida vahvistaa ilman lapsen omaa tahtoa, jos lapsi on 12 vuotta täyttänyt tai jos hän ymmärtää asian. Adoptoimisen virallistamiseen tarvitaan myös biologisten vanhempien suostumus tai erittäin painava syy.