Laillisuusrintama oli Suomessa 1930-luvun alussa äärioikeiston nousua vastaan syntynyt poliittinen ryhmittymä, jonka muodostivat edistyspuolue, Maalaisliitto, Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP). Kokoomus jäi sen ulkopuolelle, sillä sen suhtautuminen äärioikeistoon ei ollut yhtenäinen.^[1]. Laillisuusrintama äärioikeistoa vastaan oli ollut kytemässä, mutta sen syntysanat lausuttiin vasta lokakuussa 1930 tapahtuneen K. J. Ståhlbergin kyydityksen jälkeen, ja varsinaisesti laillisuusrintama perustettiin sosialidemokraattien ja porvarillisten puolueiden muodostamana vasta sen ulkopoliittisen selkkauksen jälkeen, johon Isänmaallinen Kansanliike (IKL) oli sotkeutunut.

Lapuan liikkeen otteiden kovenemisen vuoksi poliittiseen keskustaan kuuluvat puolueet yhdessä sosialidemokraattien kanssa alkoivat tuntea tarvetta perustaa laillisuusrintama, joka muodosti vahvan liittouman lapualaisten vaatimusten torjumiseksi. Niiden etujen mukaista ei olisi ollut valtiojärjestelmän muuttaminen autoritaarisempaan suuntaan.^[2]

Laillisuusrintama sai myös organisatorisia muotoja, kun sen tueksi ja pelätyn vallankaappausyrityksen vastaorganisaatioksi perustettiin vuonna 1931 Isänmaan ja lain puolesta (ILP), jonka tavoitteena oli laillisten olojen ja oikeusvaltion säilyminen. Järjestöllä ei sen runsaan kaksivuotisen toiminnan aikana ollut varsinaista nimeä, mutta sen säännöissä mainittiin tunnussanat ”Isänmaan ja lain puolesta - ILP”, joilla sitä kutsuttiin. Salaisena pysyneen järjestön johdossa ja kenttäorganisaatiossa oli edistyspuolueesta olevan ytimen lisäksi ”laillisuusmiehiä” maalaisliitosta ja ruotsalaisista sekä joitakin kokoomuslaisiakin.^[2][3]

• Patkuli