Laihdutusvalmiste
Wikipediasta
Laihdutusvalmiste on laihdutukseen tarkoitettu erityisruokavaliovalmiste, joka on kehitetty vähäenergiaista ruokavaliota varten ja jolla voidaan korvata päivittäinen ruokavalio kokonaan tai osittain. Laihdutusvalmisteita voi myydä painonsäätelyyn tarkoitetun ruokavalionkorvikkeen tai ateriankorvikkeen nimellä. Ruokavaliokorvike korvaa koko päivän ruokavalion ja ateriankorvike yhden tai useamman aterian. Muita kuin ruokavalion- tai ateriankorvikkeita ei saa markkinoida laihdutusvalmisteena. Valmisteissa vitamiinien, kivennäisaineiden, aminohappojen ja muiden ravintoaineiden lähteinä saa käyttää vain niitä kemiallisia yhdisteitä, jotka on mainittu EU-komission asetuksessa (EY) N:o 953/2009.[1]
Laihdutusvalmisteiden koostumusta, pakkaamista ja pakkausmerkintöjä säätelee kauppa- ja teollisuusministeriön päätös laihdutusvalmisteista 904/1997, joka perustuu EU-komission direktiiviin laihdutukseen tarkoitetuista vähäenergisistä elintarvikkeista (96/8/EY). Pakkauksessa on oltava muun muassa valmistusohje, maininta riittävän nesteensaannin tärkeydestä ja ravintoarvomerkinnät. Merkinnöissä tai tuotteen mainonnassa ei saa viitata valmisteen aikaansaamaan laihtumisen nopeuteen tai määrään.[1]
Lisäksi laihdutuksessa käytetään niin sanottuja VLCD-valmisteita (Very Low Calorie Diet). Ne ovat hyvin vähäenergiaiseen ruokavalioon tarkoitettuja erityisruokavaliovalmisteita, jotka Suomessa luokitellaan elintarvikkeiksi. VLCD-valmisteiden energiapitoisuus on hyvin alhainen, vain 450–800 kcal vuorokaudessa käytettäväksi tarkoitettua annosta kohti.[1]
Luettelo laihdutusvaikutteisista yhdisteistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2,4-Dinitrofenoli - estää energian tuottoa ravinnosta estämällä ATP:n muodostumista.[2]
- Orlistaatti - vähentää rasvan imeytymistä suolistosta imusuonistoon ja verenkiertoon estämällä lipaasi-entsyymin toimintaa.[3]
- Lorkaseriini - vähentää ruokahalua toimimalla reseptorin 5-HT2C agonistina.[4]
- Sibutramiini - vähentää ruokahalua estämällä serotoniinin, dopamiinin ym. monoamiinien takaisinottoa.[5]
- Rimonabantti - vähentää ruokahalua toimimalla käänteisagonistina reseptorille CB1.[6]
- Metformiini - vähentää diabeetikoilla maksan tuottaman glukoosin määrää.[7]
- Eksenatidi ja liraglutidi - GLP-1 kylläisyyshormonin johdannaisia.[8][9]
- Fentermiinin ja topiramaatin yhdistelmä[10] - fentermiini vähentää ruokahalua vapauttamalla monoamiineihin kuuluvia välittäjäaineita[11] samaan tapaan kuin amfetamiini.
- Bupropionin ja naltreksonin yhdistelmä - bupropioni vähentää ruokahalua toimimalla dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjänä.[12]
- Erilaiset laksatiivit - estävät ravinnon imeytymistä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Laihdutusvalmisteet ja muut laihdutukseen tarkoitetut erityisruokavaliovalmisteet Evira. Viitattu 14.11.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ Johann Grundlingh, Paul I. Dargan, Marwa El-Zanfaly, David M. Wood: 2,4-dinitrophenol (DNP): a weight loss agent with significant acute toxicity and risk of death. Journal of Medical Toxicology: Official Journal of the American College of Medical Toxicology, September 2011, nro 3, s. 205–212. PubMed:21739343. doi:10.1007/s13181-011-0162-6. ISSN 1937-6995. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Xenical Pharmacology, Pharmacokinetics, Studies, Metabolism - Orlistat - RxList Monographs rxlist.com. 5.4.2007. Arkistoitu 5.4.2007. Viitattu 15.10.2017.
- ↑ Alpana P. Shukla, Rekha B. Kumar, Louis J. Aronne: Lorcaserin Hcl for the treatment of obesity. Expert Opinion on Pharmacotherapy, 2015, nro 16, s. 2531–2538. PubMed:26472579. doi:10.1517/14656566.2015.1096345. ISSN 1744-7666. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Meridia (sibutramine hydrochloride monohydrate) Capsules CIV. Full Prescribing Information Abbott Laboratories. Viitattu 15.10.2017.
- ↑ T. M. Fong, S. B. Heymsfield: Cannabinoid-1 receptor inverse agonists: current understanding of mechanism of action and unanswered questions. International Journal of Obesity (2005), September 2009, nro 9, s. 947–955. PubMed:19597516. doi:10.1038/ijo.2009.132. ISSN 1476-5497. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ G. A. Bray, F. L. Greenway: Current and potential drugs for treatment of obesity. Endocrine Reviews, December 1999, nro 6, s. 805–875. PubMed:10605627. doi:10.1210/edrv.20.6.0383. ISSN 0163-769X. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ D. A. de Luis, M. Gonzalez Sagrado, R. Conde, R. Aller, O. Izaola: Decreased basal levels of glucagon-like peptide-1 after weight loss in obese subjects. Annals of Nutrition & Metabolism, 2007, nro 2, s. 134–138. PubMed:17536190. doi:10.1159/000103273. ISSN 1421-9697. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ A. Mehta, S. P. Marso, I. J. Neeland: Liraglutide for weight management: a critical review of the evidence. Obesity Science & Practice, 19.12.2016, nro 1, s. 3–14. PubMed:28392927. doi:10.1002/osp4.84. ISSN 2055-2238. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Salynn Boyles: FDA Approves Diet Drug Qsymia WebMD. Viitattu 15.10.2017.
- ↑ Bruce J Sargent, Nicholas A Moore: New central targets for the treatment of obesity. British Journal of Clinical Pharmacology, 2009-12, nro 6, s. 852–860. PubMed:20002079. doi:10.1111/j.1365-2125.2009.03550.x. ISSN 0306-5251. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Cenk Tek: Naltrexone HCI/bupropion HCI for chronic weight management in obese adults: patient selection and perspectives. Patient Preference and Adherence, 2016, nro 10, s. 751–759. PubMed:27217728. doi:10.2147/PPA.S84778. ISSN 1177-889X. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
