Āzārbāyjān-e Gharbī eli Länsi-Azerbaidžan (pers. ‏آذربایجان غربی‎, Āzarbāijān-e Gharbī; kurdiksi Azerbaycanî Rojawa‎; azer. Qərbi Azərbaycan) on Iranin provinssi valtion luoteisosassa Irakin ja Turkin rajalla. Provinssi on laajudeltaan 39 487 neliökilometriä ja asukkaita siellä on vuonna 2007 arviolta 3 074 414 ^[1].

Provinssi on jaettu edelleen 14 piirikuntaan. Provinssin pääkaupunki on Urmia. ^[2]

Āzārbāyjān-e Gharbī sijaitsee vuoristoisessa maastossa ja Zagros-vuoristo levittäytyy luoteesta kaakkoon ^[2]. Lumipeittoisten huippujen sulamisvesi muodostaa useita jokia, jotka ovat saaneet aikaan kolme merkittävää allasta. Tunnetuimmasta näistä sijaitsee Urmiajärvi, joka on suurin järvi kokonaan Iranin alueella. ^[3]

Provinssin historia ulottuu kuudennelle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua. Tuolta ajalta on löytynyt todisteita Teppe Hasanlun arkeologiselta alueelta, josta on kotoisin myös kuuluisa kultainen vaasi. Muita merkittäviä arkeologisia kohteita ovat Teppe Hajifiruz, josta on löytynyt maailman vanhimmat jäänteet viinistä, Gooy Teppe ja zarathustralaisuuden pyhä paikka Takht-i Suleiman. ^[2]

Urmiajärven alue oli esihistoriallisena ja vanhana aikana sivilisoituneen Mesopotamian reuna-aluetta ja siten sinne syntyi jo varhain kauppaa ja asutuskeskuksia. 3. vuosituhannella hurrilaisten alue ulottui tänne. Myöhemmin Urartun mahtava kuningaskunta laajeni Vanjärven ympäristöstä tänne joskus 700-luvulla eaa, jolloin Assyria oli suuri valtio etelässä. Mannaealaiset rakensivat Urmiajärven rannoille kuningaskuntansa, jonka keskus oli Hasanlu järven etelärannalla. Mannaealaisten kuningaskunta päättyi Matiani-valloitukseen. Matienilaiset olivat ehkä skyyttejä, kimmerialaisia tai muita vastaavia indoeurooppalaisa ratsastajakansoja.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Āzārbāyjān-e Gharbī.

• Āzārbāyjān-e Gharbīn kuvernöörin toimisto (Arkistoitu – Internet Archive) (persiaksi)
• Āzārbāyjān-e Gharbīn hallituksen portaali (Arkistoitu – Internet Archive) (persiaksi)