Kosinta on tilanne, jossa henkilö pyytää toista menemään kanssaan naimisiin. Kosinnan tarkoitus on johtaa avioliittoon. Hyväksytty kosinta saa aikaan sopimuksen avioliiton solmimisesta eli kihlauksen.

Perinteisesti miehen on odotettu kosivan naista. Suomalaisessa kansanperinteessä poikkeuksena tästä olivat neljännesvuotiset karkauspäivät, jolloin myös naisilla oli lupa kosia nuorukaisia. Kieltävästä vastauksesta nuorukaisen tuli ostaa neidolle hyvitykseksi hamekankaita. Naiset eivät ole vastaavasti ostaneet mitään miehille kieltäytyessään kosinnastaan. Nykyisin pariskunnat voivat sopia yhdessä avioliitosta, mutta perinteisesti mies valmistautui kosintaan kertomatta siitä kosittavalle. Tällöin mies osti usein vaatimattoman kultasormuksen jo ennen kosintaa valmiiksi. Mikäli nainen hyväksyi kosinnan, tästä kultasormuksesta tuli hänen kihlasormuksensa. Varsinainen hääsormus ostettiin myöhemmin tai perittiin vanhemmilta. Suomalaiseen perinteeseen on myös kuulunut niin sanottu käden pyytäminen vanhemmilta. Kosinta ei tällöin siis tapahtunut vain parin välillä vaan nuorukaisen tuli vahvistaa avioliitto myös tytön vanhemmilta. Sukujen merkitys oli ennen nykyistä suurempi avioliittoa solmittaessa.

Ennen kosinnat saattoivat tapahtua hyvinkin spontaanisti ja lyhyen tuntemisen jälkeen. Naimattomat nuoret miehet saattoivat kantaa sormusta povitaskussaan aivan varmuuden vuoksi tai kilpakosia kylän ainoita nuoria naisia. Länsimaissa naisella on ollut usein oikeus päättää hyväksyykö hän kosinnan vai ei. Aasian kulttuureissa sekä uskonnollisissa yhteisöissä järjestetyt avioliitot ovat tyypillisempiä ja kosinta tapahtuu lähes poikkeuksetta vanhempien kesken.

Klassisessa kosinnassa mies polvistuu naisen eteen toisen polven varaan ennen kuin esittää ratkaisevan kysymyksen.

• Avioliitto