Koronkiskonta on kohtuuttoman suuren koron perimistä lainatusta rahasta.

Historiallisessa asiayhteydessä ja ulkomailla käsitteellä voidaan viitata myös muihin kohtuuttomiin veloituksiin rahanvaihdossa ja lainauksessa, kuten esimerkiksi suuriin palkkioihin valuutan vaihdosta toiseen.^lähde?

Koronkiskontaa harjoittavaa henkilöä kutsuttiin entisaikaan koronkiskuriksi.

Babyloniasta tunnetaan koronkiskontaa harjoittanut pankki nimeltään Egipi & Pojat. Babyloniassa korkeista lainankoroista kärsivät varsinkin pienviljelijät, jotka joutuivat riippuvaisiksi lainanantajistaan. Assyriassa lainankorko saattoi nousta jopa 50 prosenttiin.^[1]

Koronkiskonnalle ei Suomessa ole määritelty tiettyä korkorajaa, mutta koronkiskonnaksi voidaan laskea korko, joka ylittää reilusti julkisen valvonnan alaisten rahoituslaitosten, yleensä pankkien tavallisesti ottaman koron. Suomessa koronkiskonnaksi on epäilty pikalainoja myöntävien pikavippiyritysten toimintaa, jonka korkomäärät ovat moninkertaisesti ylittäneet pankkien myöntämien lainojen koron. Asiasta on kuitenkin tehty syyttämättäjättämispäätöksiä, koska pikavippien todellisiin vuosikorkoihin on laskettu myös korkeat käsittely- ja tilinhoitomaksut.^[2]

Rikoslain 36 luvun 6 §:ssä ja 7 §:ssä säädetään kiskonnasta ja törkeästä kiskonnasta määrittelemällä se siihen, että hankkii "taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen".

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 31 § säätelee kiristämistä ja kiskontaa hädänalaisen tilan hyväksikäytön näkökulmasta.

Kirjallisuudessa tunnettuja koronkiskureita ovat muun muassa juutalainen Shylock William Shakespearen näytelmässä Venetsian kauppias ja koronkiskurieukko Aljona Ivanovna Fjodor Dostojevskin romaanissa Rikos ja rangaistus.

• Kiristys

• Hallituksen esitys muutokseksi "luottokiskontaa koskevaa rikoslain säännöstä ja korkolain säännöstä viivästyskoron määrästä" vuodelta 2009