Kolehti on kristillisen jumalanpalveluksen aikana kerättävä vapaaehtoinen rahalahjoitus. Se käytetään yhteisöstä riippuen joko yhteisön toiminnan ylläpitämiseen tai laupeudentyöhön. Kolehdin kerääminen oli jo varhaiskristillinen tapa, siitä puhutaan Paavalin kirjeissä.^[1] Sen taustalla on vanhatestamentillinen tapa kymmenysten antamisesta. Kristillisessä kolehdissa rahasumman suuruutta ei ole kuitenkaan määritelty.

Sanaa käytetään myös kuvaannollisesti pienimuotoisesta rahankeräyksestä: "Kerättiin kolehti ja ostettiin autokuskille pullakahvit." Kolehtia käytetään rahankeräykseen ja siitä lahjoitetaan jonkin verran hyväntekeväisyyteen.

Evankelis-luterilaisen jumalanpalvelusoppaan mukaan: "kolehti [on] osoituksena seurakunnan diakonisesta huolenpidosta. Seurakunta antaa lahjaksi siitä, mitä se itse on saanut lahjaksi Jumalalta (1. Kor. 4:7). Samalla se rukoilee, että sen antama uhrilahja tulisi siunaukseksi lahjan saajalle (kolehdin siunaaminen)."^[2] Kolehti on osa kristillistä rakkaudenpalvelua.^[3]

Kolehti kerätään pääsääntöisesti esirukouksen jälkeen seuraavan "Uhrivirren" (kolehtivirren aikana). Ennen kolehdin keräämistä ilmoitetaan sen kohde. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkkohallitus määrittelee pääosan kirkkopyhien kolehdinkeräyskohteista, osasta päättää hiippakunnan tuomiokapituli ja osasta paikallinen seurakunta. Kunkin seurakunnan kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto hyväksyy suunnitelman jumalanpalveluksissa kannettavista kolehdeista ottaen huomioon kirkkohallituksen päätöksen seurakunnan pääjumalanpalveluksissa kannettavista kolehdeista. (Kirkkojärjestys 3:7). Kirkkohallituksen määräämien kolehtien osuus kaikista käytettävissä olevista kolehtipäivistä on noin puolet. Kolehtikohteet määrätään vuosittain. Osa kolehdeista on valtakunnallisia, jolloin kaikissa kirkoissa kerättävät kolehdit menevät samaan, määrättyyn kohteeseen. Osa valtakunnallisista kolehdeista on päivään sidottu ja osa on ajanjaksoon sidottuja kolehteja, jotka tulee koota tietyn ajanjakson puitteissa. Myös tuomiokapitulit määräävät kolehtikohteita. Muiden sunnuntaiden kolehtikohteista tekee päätöksen kunkin seurakunnan kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto. ^[4][5]

Käytännössä keräys tapahtuu jumalanpalveluksissa siten, että kolehdinkantajat kiertävät salissa kolehtihaavin kanssa. Kolehtihaavin pussi tuodaan osanottajan eteen. Hän voi halutessaan laittaa haaviin sopivaksi katsomansa summan rahaa. Sopivasta määrästä on sanottu, että vasen käsi ei saisi tietää, mitä oikea käsi tekee. Etenkin erityismessuissa kolehti saatetaan (afrikkalaiseen tapaan) viedä kolehtikulkueessa salin etuosassa olevaan koriin. Tällöin jumalanpalvelukseen osallistujat nousevat istumapaikoiltaan ja tuovat kolehtinsa kirkon etuosaan, kuoriin.

Yleisimmän tavan mukaan kolehtihaavit viedään keräyksen jälkeen kirkon etuosaan telineeseen näkyville. Kirkkokäsikirjan mukaan kolehti voidaan siunata, kun se on koottu. Tällöin kolehdin kerääjät tulevat alttarin ääreen. Joissakin seurakunnissa on tapana tyhjentää kolehtihaavit yhteen kolehtiastiaan tai koriin ja pappi rukoilee siunauksen. Kolehdin siunaamista varten kirkkokäsikirjassa on rukousvaihtoehtoja. ^[6] Joissakin kirkoissa kolehtihaavit viedään suoraan sakastiin.

Jumalanpalveluksen jälkeen rahat lasketaan ja tilitetään pankkiin. Kolehdista laaditaan kuitti, josta käy ilmi kolehdin kantopaikka, -päivä ja -kohde. Sen allekirjoittaa tavallisesti kaksi jumalanpalveluksen toimittajaa, esimerkiksi suntio ja liturgi.

Etenkin Ruotsissa on monissa niin Ruotsin kirkon kuin vapaiden kirkkojen kirkoissa kolehtiautomaatteja "kollektomat", joiden avulla seurakuntalaiset voivat antaa kolehdin suoraan pankkitililtään pankkiautomaatilla tapahtuvan maksamisen tapaan.