Kiihtyvä kasautuminen
Wikipediasta
Kiihtyvä kasautuminen (engl. runaway accretion) on tähtitieteessä aurinkokunnan planeettojen syntyä selittävässä kasautumisteoriassa vaihe, jossa pienistä planetesimaaleista kasautui toisiinsa törmäilemällä kiihtyvällä vauhdilla planeettojen alkioita ennen oligarkkivaihetta, jossa kasvu tapahtui hitaammin.
Kiihtyvän kasvun kasvuvauhti on verrannollinen kappalten massan 4/3 potenssiin, oligarkkivaiheen kasvu vain massan 2/3:een.[1] Kiihtyvä kasvu päättyi, kun oli syntynyt monia "oligarkkeja", suuria kappaleita. Niiden koko oli noin 10-6 -- 10-5 Maan massaa[1] eli suunnilleen 100 km.[2]
Tämä saadaan yhtälöstä
2ΣMM > Σmm ,
missä
- ΣM Suurimpien planetesimaalien pintatiheys
- M Suurimman planetesimaalin massa
- Σm Pienimpinen planetesimaalien pintatiheys
- m Pienen planetesimaalin massa
Suurimman kappaleen koko oli noin 0,01 Maan massaa. Alussa syntyi kasaavissa törmäyksissä sattumalta muutamia muita suurempia kappaleita. Kiihtyvä kasvu johtui siitä, että suurempiin planetesimaaleihin tapahtui niiden suuremman vetovoiman takia enemmän kasaavia törmäyksiä, ja suuremmat planetesimaalit lakaisivat oman painovoimavaikutusalueensa puhtaaksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b C.P. Dullemond: The formation of stars and planets mpia.de. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 27.5.2007. (englanniksi)
- ↑ http://www.astro.utoronto.ca/~mhvk/SFMINI/planet_accretion.ppt
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
