Adjutantti (latinan verbistä adiutare, auttaa) on upseeri, joka avustaa ylempiarvoista upseeria. Yleensä ainakin Puolustusvoimien ylimmällä johdolla on käytössään adjutantteja. Suomessa puolustusministerillä on yksi adjutantti, Puolustusvoimien ylipäälliköllä eli tasavallan presidentillä heitä on kolme. Tämän lisäksi myös puolustusvoimain komentajalla on adjutantti.

Adjutanttien asema vaihtelee maasta toiseen. Ranskassa komppanian ylimmän aliupseerin virka on nimeltään adjutantti. Yhdysvalloissa kansalliskaartin komentaja on ”valtionadjutantti”, State adjutant.

Sivuadjutantti oli Venäjän keisarin henkilökohtainen adjutantti. Kenraalin arvoluokkaan kohotettuna hän oli kenraaliadjutantti.^[1] Ruotsin armeijassa kenraaliadjutantti oli 1700- ja 1800-luvuilla ylipäällikön apulaisena toimiva upseeri. Ruotsissa oli myös 1790-luvulta vuoteen 1840 kaksi kuninkaan kenraaliadjutanttia, toinen maavoimia ja toinen laivastoa varten. Heidän tehtävänsä oli esitellä komentoasiat, varsinkin henkilöasiat, kuninkaalle. Kenraaliadjutantti on ollut kenraalimajurin ja everstin välinen arvoaste Ruotsin armeijassa.^[2] Myös keisarillisen Saksan ja Venäjän armeijoissa on ollut kenraaliadjutantteja.^[3]

Suomen tasavallan presidentin adjutantit ovat puolustusvoimien palveluksessa olevia upseereja, jotka on komennettu tasavallan presidentin kansliaan.

• http://www.presidentti.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=15356^{[vanhentunut linkki]}
• http://www.presidentti.fi/netcomm/news/ShowArticle.asp?intNWSAID=33940&LAN=FI (Arkistoitu – Internet Archive)
• Mikko Uola: Levo, Urpo (1921–1998) (maksullinen) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Urho Myllyniemi: Grönvall, Ragnar (1901–1989) (maksullinen) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• http://www.teres.fi/toiminta/koulutus/sotilasarvot.html