Kenkä on nauhalla, soljella tai vastaavalla kiinnitettävä tai avonainen jalkine.^[1] Kenkien koot ilmoitetaan kengännumeroilla.

Varhaisimmat jonkinlaiset kenkiin viittaavat löydökset ovat Missourista 8000 eaa. Egyptiläiset maalaukset ja Alpeilta löytynyt jäämies Ötzi todistavat kenkiä olleen jo 3300 eaa. Ennen 1000-lukua erityyppisiä sandaaleja käyttivät muun muassa kreikkalaiset, joille kenkien käyttö oli varallisuuden ja aseman tunnus. Roomalaisten sandaaleista puolestaan kehittyi yksinkertaisia saappaita. 1100-luvulla keltit käyttivät nahkatossuja, joissa oli sisäpuolella turkis lämmittämässä.

Keskiajalla kengissä saattoi olla jopa puolimetriset suipot kärjet. Korkokengät keksittiin. 1500-luvulla tulivat muotiin kävelykelvottomat, jopa puoli metriä korkeat korokepohjat, chopinet. 1600-luvulla yleistyivät kengännauhoilla kiristettävät kengät. Ranskan kuningas Ludvig XIV käytti korokepohjakenkiä villiten Euroopan hovit.

1700-luvulla kenkäteollisuus kehittyi ja sarjatuotanto alkoi. Ensimmäiset kenkätehtaat perustettiin ja ensimmäinen kenkäkauppa avattiin Bostonissa. 1900-lukua lähestyttäessä keksittiin muun muassa urheilukengät ja kenkien valmistus helpottui ompelukoneen keksimisen ansiosta. Kenkämuoti vaihteli 1800-luvulta 1900-luvulle kreikkalaistyyppisistä sandaaleista korkealle napitettaviin saappaisiin.

1900-luvun alussa naisten hameet olivat niin pitkiä, että kengistä näkyi useimmiten vain kärjet. Mustat saappaat olivat yleisimpiä, miehillä mustat nahkakengät. Hameiden lyhentyessä ja kaventuessa kenkiin tulee värejä ja malleista avoimempia. 1930-luvulla synteettiset materiaalit mahdollistivat uudenlaisia malleja. Toisen maailmansodan rajoitettua nahan saatavuutta kangas ja keinomateriaalit yleistyivät kengissä. 1950-luvulta lähtien korkeakorkoiset avokkaat yleistyivät naisilla. Muovi ja vinyyli yleistyvät materiaaleina 1960-luvulle tultaessa, miesten kenkämallistokin alkoi monipuolistua. Diskomuoti toi korokepohjat miesten kenkiin. 1980-luvulle tultaessa kengät mataloituvat ja urheilumuoti sekä kirkkaat värit olivat suosittuja teemoja. 1990-luvulla kehiteltiin runsaasti erilaisia malleja tossuista ja saappaista. Eri aikakausien kierrätys toi käyttöön muun muassa 1970-luvun korkeita pohjia.

Suomessa maaseutuväestön perinteiset jalkineet olivat tuohivirsut. Virsut valmistettiin punomalla tuohisuikaleista. Suutarit tekivät kylissä kenkiä ”mittatilaustyönä” vielä pitkään 1940-luvun jälkeenkin. Pitkävartiset saappaat miehillä ja varsikengät naisilla olivat pitkään yleisesti käytössä. Matalat kengät alkoivat Suomessakin yleistyä kaupungeista alkaen 1950-luvulla.

1960- ja 1970-luvulla kenkien valmistus alkoi siirtyä halvan työvoiman maihin. Erityisesti lenkki- ja urheilukenkiä tuotetaan Itä-Aasiassa. Eurooppaan jäi vain pieni ”kotimarkkinateollisuus”.

Erilaisia kenkälajeja ovat muun muassa:^[2]

• Nauhakenkä: Nauhakengät ovat yleensä melko raskastekoiset, niissä on nauhat, ja ne soveltuvat kävelykengiksi ja pukukengiksi. Nauhakenkiä ovat muun muassa oxford- ja derbykengät.
• Puolikenkä: Puolikengät ovat varrettomat kävely- tai pukukengät, nämä ovat nykyisin yleisimmät miesten kengät. Miestenkengässä oli 1900-luvun alkupuolella matala varsi (varsikenkä) kuten nykyisissä nilkkureissa, puolikenkä on siis tämän varreton versio.
• Tossu: Tossut ovat vähän kuin saappaita, mutta ne ovat pehmeitä.
• Solkikenkä: Solkikengissä on nauhan sijasta soljet. Niin nauhakenkiä kuin solkikenkiäkin tehdään joko koristeellisella rei'ityksellä eli perforaatiolla tai ilman, sekä päällisnahasta tai mokkanahasta.^[3]
• Remmikenkä: Remmikengissä on hihnat, ja niitä käytetään usein kesäkenkinä tai juhlakenkinä.
• Mokkasiini: Mokkasiinit ovat notkeita ja jalkaan mukautuvia kenkiä.
• Avokas: Avokkaissa ei ole kiinnikkeitä, vaan ne pujotetaan jalkaan.
• Sandaali: Sandaalit ovat ilmavat kesäkengät ja työkengät esimerkiksi terveydenhuoltoalalla. Sandaali koostuu anturasta ja muutamasta hihnasta.
• Saapas: Saappaat ovat varrellisia kenkiä.
• Vapaa-ajan jalkine: Vapaa-ajan jalkineisiin luetaan esimerkiksi urheilukengät, lenkkikengät, kumitossut ja kangaskengät.
• Urheilu- ja pelikenkä: Urheilukenkiä on tarjolla eri lajeihin, ja niiden tarkoitus on soveltua urheilusuoritukseen, parantaa turvallisuutta ja kestää käytössä.

Reunoskenkä on parhaita mutta kalleimpia kenkärakenteita. Liimakenkä on tehty tavallisella menetelmällä, liimapohjauksella. Raskaita ja joustavia kenkiä voidaan tehdä velttikenkänä.^[4]

Yleensä kengät riisutaan astuttaessa sisälle, mutta joissain kulttuureissa kengät pidetään jalassa. Arabit pitävät kengänpohjien näyttämistä loukkauksena. Thaimaassa kengät jätetään kodeissa aina kynnykselle. Jalkapohjia ja siten myös kenkiä pidetään ihmiskehon alhaisena osana, joilla ei ole soveliasta osoittaa toista henkilöä.^[5]

• Kenkämuseo
• Kenkävoide

• Aartela, Antti et. al.: Kaikki kengästä. Gummerus, 1995. ISBN 951-635-859-4.

• Homer, Karen: Mitä naisen tulee tietää kengistä. (Things a woman should know about shoes, 2008.) Suomentanut Marianna Kurtto. Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-7927-8.
• Jacobbi, Paola: Haluan nuo kengät!. (Voglio quelle scarpe!, 2004.) Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31751-9.
• O’Keeffe, Linda: Kenkä: Avokkaiden, saapikkaiden ja sandaalien kunniaksi. (Shoes, a celebration of pumps, sandals, slippers & more, 1996.) Valokuvat: Andreas Bleckmann. Suomennos: Ilona Sevelius. Asiatarkastus: Leena Aro. Köln: Könemann, 2000. ISBN 3-8290-1372-8.
• Tervo, Mirja: Huimaavat korot: Luksuskenkien vaarallinen viehätys. Helsinki: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-629-0.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kenkä.

• Miehen kenkäkaappi osa 1: Perusjalkineet Tyyliniekka.fi
• Miehen kenkäkaappi osa 2: Pintanahkakenkien huolto Tyyliniekka.fi
• Laatujalkineiden käyttöönotto ja huolto. Keikari.com.
• Kengänostajan aapiseen. Selitystä sanoin ja kuvin siitä millainen pitää kengän mihinkin tarkoitukseen olla (Emil Aaltosen haastattelu), Aamulehti, 08.09.1929, nro 245, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot