Keisarin paašikoulu (myös Hänen keisarillisen majesteettinsa paašikoulu) oli Venäjän keisarikunnan yläluokan jäsenille suunnattu oppilaitos, joka toimi Pietarissa vuosina 1759–1918.^[1]

Venäjän tsaari Pietari Suuri perusti paašin arvon samana vuonna, kun hän loi Venäjän rankijärjestelmän vuonna 1711. Ensimmäisten paašien tehtävänä oli palvella Venäjän keisarinna Katariina I:ä. Venäjän keisarinna Elisabet perusti vuonna 1759 Hänen Keisarillisen Majesteetin Paašikoulun, joka toimi sisäoppilaitoksena. Elisabetilla oli kahdeksan kamaripaašia ja 24 paašia, mutta hän oli tyytymätön heidän sivistymättömyyteensä. Tämän takia keisarinna perusti paašikoulun, jossa paašeille opetettiin historiaa, aritmetiikkaa, geometriaa, linnoitusoppia, maantietoa, ranskan, saksan ja venäjän kieltä, venäläistä kirjallisuutta, tanssia ja miekkailua.^[1][2][3]

Keisarinna Katariina Suuri rajasi paašikoulun ainoastaan aateliston jäsenille. Katariina Suuren aikana oli yhdeksän kamaripaašia ja 40 paašia. Venäjän keisarillinen hovi vastasi paašikoulun hallinnosta.^[4]

Keisari Aleksanteri I muutti paašikoulun vuonna 1802 eliitin sotilaskouluksi, jonka tarkoituksena oli kouluttaa korkeatasoisia kaartin upseereita.^[1][3]

Vuodesta 1810 paašikoulu toimi kansleri Mihail Vorontsovin entisessä palatsissa Pietarissa.^[3]

Suomalainen Adolf Aminoff toimi Aleksanteri I:n paašina 1820-luvun taitteessa.^[5]

Ennen Nikolai I:n valtakautta Venäjän hallitsijat päättivät, ketkä pääsivät paašeiksi. Nikolai I loi ensimmäiset pääsyvaatimukset. Paašeiksi pääsivät ainoastaan perheiden lapset, joiden vanhemmat olivat rankijärjestelmässä vähintään kolmannessa luokassa, eli salaneuvoksen, kenraaliluutnantin, vara-amiraalin, hovimestarin, hovimarsalkan, hovijahtimestarin ja hovitallimestarin tasolla. Hallitsijalla oli kuitenkin oikeus valita paašiksi kenet hän halusi. Hallitsija valitsi paašeiksi perheiden lapsia, joiden vanhemmat olivat kunnostautuneet keisarikunnan palveluksessa, eli paašeiksi voitiin valita kolmannen luokan ulkopuolella olevia.^[1]

Paašikoulun opiskelijoita pidettiin hovin jäseninä. Kyseessä oli kunnia ja merkittävä etuoikeus. Paašeista lahjakkaimmat ylennettiin kamaripaašeiksi. Kamaripaašit palvelivat keisarinnaa ja suuriruhtinattaria kruunajaisten, tanssiaisten, muodollisten illallisien, virallisten seremonioiden ja muiden tapahtumien aikana. Kamaripaašien joukosta valittiin vääpeli (ven. cержант-майор), joka toimi kamaripaašien johtajana tapahtumien aikana.^[3]

Suomalainen Johan Fredrik Gustav Aminoff toimi keisari Aleksanteri II:n kamaripaašina vuonna 1861 ja Adolf Casimir Aminoff vuonna 1863.^[6][7]

Aleksanteri III:n aikana koulutus kesti neljä vuotta ja Nikolai II:n aikana seitsemän vuotta.^[1]

Suomen suuriruhtinaskunnan asukkaille oli kuusi kiintiöpaikkaa paašikoulussa vuonna 1891.^[2]

Paašikoulun toiminta lakkasi Venäjän vallankumouksen takia 1. helmikuuta 1917.^[1]

Paašikoulun palatsissa toimii nykyään generalissimus Aleksandr Suvorovin mukaan nimetty sotilaskoulu, joka jatkaa koulun perinteitä.^[1]

• Adolf Aminoff, jalkaväenkenraali (1806–1884)^[5]
• Johan Fredrik Gustav Aminoff kenraalimajuri, kuvernööri (1844–1899)^[6]
• Adolf Casimir Aminoff (1846–1910) eversti, adjutantti^[7]