Kauko Johannes Salomaa (28. helmikuuta 1928 Viipurin maalaiskunta – 29. heinäkuuta 2016 Vantaa^[1]) oli suomalainen pikaluistelija.

Salomaa edusti Suomea kaksissa olympialaisissa. Oslossa 1952 hän sijoittui 1 500 metrillä seitsemänneksi, 10 000 metrillä 12:nneksi, 5 000 metrillä 13:nneksi ja 500 metrillä 24:nneksi. Cortina d'Ampezzossa 1956 hän oli 10 000 metrillä 17:s ja 5 000 metrillä 21:s. Hänet valittiin jo Sankt Moritzin 1948 olympialaisiin, mutta hän joutui sairastumisen vuoksi jäämään niistä pois. Salomaa osallistui neljä kertaa MM-kilpailuihin vuosina 1949–1955 ja kuudesti EM-kilpailuihin vuosina 1950–1956. Vuonna 1955 hän voitti yhteispisteissä Pohjoismaiden mestaruuden.

Salomaa voitti Oulun olympiakatsastuksissa 13. tammikuuta 1952 1 500 metrin kilpailun ajalla 2.25,3, 3 000 metrin ajalla 5.04,3 sekä 5 000 metrin kilpailun uudella Suomen-ennätyksellä. Toisissa olympiakatsastuksissa Kuusankoskella 26.–27. tammikuuta hän voitti 5 000 metriä ajalla 8.38,4 ja 3 000 metriä ajalla 5.07,1.^[2]

Salomaa edusti seuratasolla Helsingin Luistinkiitäjiä (HLK), Tikkurilan Jääveikkoja, Viipurin Luistinseuraa ja Helsingfors Skridskoklubbia (HSK). Hän voitti Suomen mestaruuden yhteispisteissä vuosina 1950, 1953 ja 1955^[3] sekä kymmenen matkamestaruutta vuosina 1950–1957. Suomen-ennätystä hän paransi 5 000 metrillä Oulussa 13. tammikuuta 1952^[2] (8.30,9) sekä 1 500 metrillä vuonna 1955 (2.20,3)^[3].

Kauko Salomaa saavutti SM-pronssia pyöräilyssä. Hänen veljensä Martti Salomaa oli pikaluistelun Suomen-mestari ja EM-kisaedustaja.

• 500 metriä 43,5
• 1 500 metriä 2.15,2
• 3 000 metriä 4.51,4
• 5 000 metriä 8.14,2
• 10 000 metriä 17.17,0

• Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 294–295. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.