Katos on ainakin yhdeltä sivulta avointa tilaa ylhäältä suojaava rakennelma tai seinätön katon kaltainen suoja.^[1] Katoksen tehtävä on suojella alla olevaa tilaa sään rasituksilta, erityisesti sateelta, lumelta ja auringolta.^[2]

Katoksia käytetään myös polttopuun tai sahatavaran kuivattamiseen ja varastointiin^[3][4], talon sisäänkäynnin yläpuolella (ovikatos)^[5], pihakaivon suojana (kaivokatos) sekä polkupyörien, ajoneuvojen ja työkoneiden suojana (pyöräsuoja tai -katos, autokatos, konekatos^[6]). Bussia, junaa tai raitiovaunua odottavia matkustajia sateelta ja tuulelta suojaa pysäkkikatos tai laiturikatos, urheilukisojen tai kesäteatterin yleisöä katsomokatos. Työkoneen tai hitaan maantieajoneuvon kuljettajaa voi suojata sivuilta avoin ohjaamokatos. Retkeilijän perinteinen yöpymiskatos on laavu, katosmaista kevyttä venevajaa kutsutaan nimellä talas^[7].

Säältä suojaamisen lisäksi katoksin varustettuja tiloja käytetään asuintilojen yhteydessä luomaan yhteys ulkoilmaan ja hyvä näkyvyys ympäristöön (esim. parvekekatos, terassikatos^[8], grillikatos, keittokatos ym.).

Katoksen rakenne ja katemateriaali voi olla samantapainen kuin vaativampien rakennusten vesikatoissa, esimerkiksi puurungon varaan rakennettu aaltopelti-, pelti- tai huopakatto. Vapaa-ajan oleskelukatoksissa voidaan käyttää valokatteena lasia, aaltomuovia^[9] tai muuta läpinäkyvää materiaalia tuomaan päivänvaloa katoksen alle.

Kestävän katoksen puuosat tehdään höylätystä kuusesta, männyn sydänpuusta tai liimapuusta. Parhaiten säätä kestää painekyllästetty AB-luokiteltu puu.^[10]

Suomessa katokset ovat usein rajatapauksia sen suhteen, tarvitaanko niiden rakentamiseen rakennusvalvonnalta toimenpidelupa tai rakennuslupa.^[11][12]

Kevyemmät ja tilapäiset katosrakennelmat tehdään usein telttamaisin rakenneratkaisuin eli vettä läpäisemättömistä kangas- tai muovimateriaaleista ja kevyistä metalliputkikannattimista. Yksinkertaisimmillaan ne ovat rautakaupasta valmiina saatavia tai vuokrattavia, helposti koottavia telttakatoksia tai ”huvimajoja”^[13]. Isommat telttakatokset voivat olla rakenteeltaan esimerkiksi kaariteltan kaltaisia ”pressuhalleja”^[14].

Rakennuksen tai matkailuvaunun seinästä ulospäin kurottuva, usein säädettävä kangaskatos on nimeltään markiisi. Myös suuret auringonvarjot esimerkiksi katukahviloissa ovat eräänlaisia katoksia.

Suurten ulkoilmatilaisuuksien sateensuojaksi rakennetaan nykyisin joko pysyviä tai varastoitavia ja uudelleen koottavia telttamaisia katoksia, joiden muotoilussa pyritään käytännön vaatimusten ohella korkeatasoiseen arkkitehtuuriin. Suomalaisia esimerkkejä ovat eri aikona toteutetut Olavinlinnan katsomokatokset Savonlinnan oopperajuhlia varten, uusimpana Markku Erholtzin ja Heikki Paakkisen vuonna 2000 käyttöön otettu katos^[15], ja taidemuseo Kiasman esiintymiskatos (Roy Mänttäri^[16]).

Rakennusten sisätiloissa katoksen kaltaisia rakenteita voidaan käyttää esimerkiksi akustiikan tai valaistuksen parantamiseksi tai esteettisistä syistä. Valtaistuimen, alttarin, saarnastuolin tai vuoteen suojakatosta kutsutaan nimellä baldakiini^[17].

• geodeettinen kupoli
• laavu
• päätykatos

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katos Wikimedia Commonsissa