Kari Mäkinen (s. 30. elokuuta 1945) on parhaiten tunnettu jääkiekkovalmentajana. Hänen urheilu-uraansa kuuluu kiekkoilun lisäksi melonta kansainvälisellä tasolla.^[1]

Pelaajana Kari Mäkinen voitti jääkiekon Suomen-mestaruuden Tapparan joukkueessa vuonna 1964. Hän pelasi yhden B-maaottelun.^[1]

Mäkinen valmensi vuosien ajan Oulun Kärppiä ja voitti Suomen mestaruuden 1981^[1]. Lisäksi hän toimi maajoukkueen kakkosvalmentajana Kalevi Nummisen apuna^[1]. Oulusta Mäkinen siirtyi Helsingin Jokereiden valmentajaksi I-divisioonaan. Mäkisen johdolla Jokerit nousi takaisin SM-liigaan kahden divisioonakauden jälkeen^[1]. Mäkinen toimi hetken aikaa myös Jokereiden toimitusjohtajana päävalmentajan tehtävien lisäksi, kunnes vuonna 1990 hän sai väistyä seurasta heikosti sujuneiden pelien vuoksi. Hän on valmentanut pääsarjatasolla myös Lahden Reipasta^[1]. Mäkinen valittiin SM-liigassa vuoden valmentajaksi vuosina 1977 ja 1981^[1].

Mäkinen sijoittui Tokion 1964 olympialaisissa kanadalaiskaksikkojen 1 000 metrin melonnassa yhdeksänneksi Rudolf Närjäsen parina. MM-kilpailuissa tämä kaksikko sijoittui 1 000 metrillä kuudenneksi vuonna 1966.^[1]

Seuratasolla Mäkinen edusti Pirkka-Melojia. Hän voitti kanadalaiskanooteilla yhteensä 19 Suomen-mestaruutta vuosina 1962–1970. Kanadalaisyksikköjen mestaruuden hän voitti 500 metrillä vuosina 1965 ja 1966 sekä 1 000 metrillä vuonna 1965.^[1]

Kari Mäkisen veljistä Juhani Mäkinen voitti melonnassa kolme Suomen-mestaruutta ja toimi vuosina 1966–1970 Suomen Kanoottiliiton päävalmentajana. Toinen veli Seppo Mäkinen voitti sekä kajakkimelonnassa että jääkiekossa Suomen-mestaruuden vuonna 1964.^[1]

• Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 212–213. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.