Karbidilamppu eli asetyleenilamppu on valaisin, jolla saadaan aikaan öljylamppua huomattavasti kirkkaampi ja tasaisempi valo. Karbidilamput olivat yleisiä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Niitä käytettiin lyhtyinä myös 1900-luvun alun ajoneuvoissa ja polkupyörissä ennen dynamoista virtaansa saavien sähkövalojen yleistymistä. Ensimmäiset elokuvaprojektorit käyttivät karbidilamppua kirkkaan ja tasaisen valon saamiseksi. Kalsiumkarbidi valmistetaan kuumentamalla sammuttamatonta kalkkia ja hiiltä n. 3000 asteen lämpötilaan.^[1]

Lamppu koostuu polttoaine- ja vesisäiliöistä, säätöruuvista ja polttimosta, kaasu- ja vesiputkista ja tarvittavista tiivisteistä.^[2] Polttimo on kaksihaarainen ja siinä palaa käytön aikana pieni liekki. Polttimon takana on heijastin, jolla valo voidaan kohdistaa tiettyyn suuntaan.

Lampun käyttöä varten polttoainesäiliöön laitetaan karbidia.^[3] Säätöruuvi avataan, jolloin vesisäiliöstä tuleva vesi muodostaa kiinteässä olomuodossa olevasta kalsiumkarbidista (CaC₂) erittäin helposti syttyvää asetyleenikaasua C₂H₂. Liekki sytytetään ja säädetään sopivaksi.^[4] Lampun käyttöaika on normaalisti useita tunteja.

Karbidilampusta on käytetty myös nimiä karbiinilamppu ja karbiittilamppu.

• Karbidi ja Karbidilamput sekä niiden hoito (Kansalliskirjasto - Digitoidut aineistot) digi.kansalliskirjasto.fi. alkuperäinen julkaisuvuosi 1918. Helsinki. (suomeksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karbidilamppu.

• Pieni tietosanakirja: Karbidilamppu
• Karbidilamppu (polkupyörän) Keuruu/Asunta 12122013 Karbidilampun käytön esittelyä Youtubessa.