Kansanpuolue oli vuosina 1917–1918 toiminut suomalainen puolue.

Puolueen takana oli vaikuttajia (varsinkin maataloustuottaja-aktiiveja) sekä Vanhasuomalaisesta että Nuorsuomalaisesta puolueesta. Perustajat pitivät porvarikentän kahtiajakoa turhana ja haitallisena. Loppukesällä 1917 perustetun Kansanpuolueen oli tarkoitus kerätä kahden puolueen kannattajat. Yhdistymistä ei kuitenkaan tapahtunut. Porvarillista kenttää jakoi konservatismin ja liberalismin välinen ero, joka nousi pian esille Suomen valtiomuotoa pohdittaessa.

Vuoden 1917 eduskuntavaaleissa Kansanpuolue oli vaaliliitossa nuorsuomalaisten ja vanhasuomalaisten kanssa. Puolue sai viisi kansanedustajaa, joista kolme nousi eduskuntaan Mikkelin läänin vaalipiiristä. Kansanpuolue keräsi kannatuksensa pääasiassa porvarilliselta maalaisväestöltä, kuten tilanomistajilta.

Osa Kansanpuolueesta ryhmittyi 1918 monarkian kannattajiin, osa tasavallan. Porvarikentän yhdistäjäksi perustettu puolue oli siten itsekin hajalla. Enemmistö päätti 8. joulukuuta 1918 sulauttaa puolueen Kansalliseen Edistyspuolueeseen. Puolueen kansanedustajista tasavaltalaiset Taavetti Heimonen, Erkki Pullinen ja Kaarlo Vuokoski liittyivät Edistyspuolueeseen ja monarkistit Jussi Puumala ja August Tanttu Kokoomukseen.

Edistyspuolueessa moni aiemmista kansanpuoluelaisista asemoitui 1920-luvulla konservatiiviseen siipeen (niin sanottu Pullisen–Viljasen linja). Edistyspuolueen muovauduttua yhä kaupunkilaisemmaksi sekä kuluttaja-asioille ja virkamiesluokalle myönteiseksi, siirtyi puolueen jäsenistä runsas joukko (mm. Erkki Pullinen) Maalaisliittoon, joka oli lähellä Kansanpuoluetta niin aatteellisesti kuin poliittisestikin. Tällöin edistyspuolue menetti suuren osan Mikkelin vaalipiirin kannatuksestaan Maalaisliitolle.