Kanavanvaraus
Wikipediasta
Kahden järjestelmän välinen kommunikointi ei vie yleensä koko siirtotien eli kanavan kapasiteettia. Tällöin siirtokapasiteettia voidaan jakaa useamman järjestelmän kesken. Tämä kuitenkin edellyttää kanavanvarauksen käyttöä.
Piirikytkentäinen kanavointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piirikytkentäisessä tekniikassa kanavasta varataan kiinteästi (tai pitkäksi aikaa) osa jokaiselle tarvitsijalle. Tällaisen siirtotien jakoa kutsutaan kanavoinniksi (multipleksointi).
Kanavointi tapahtuu siten, että tietty määrä syötteitä yhdistetään yhdelle linjalle lähetyspäässä ja vastaanottopäässä ne taas puretaan useaksi syötteeksi.
Kanavoinnin avulla käytettävän kanavan siirtonopeus, käyttöaste ja kustannustehokkuus kasvaa. Tämä tapahtuu sen vuoksi, että koko siirtokapasiteettia ei varata tietylle kommunikaatiolle.
Soluverkkojen kanavointiin sopivimpia tekniikoita ovat:
- Taajuusjakokanavointi FDMA (Frequency Division Multiple Access)
- Aikajakokanavointi TDMA (Time Division Multiple Access)
- Koodijakokanavointi CDMA (Code Division Multiple Access)
Lähiverkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähiverkoissa on tyypillistä, että kanava varataan vain hetkellisesti ja mahdollisia varaajia on suuri määrä. Lähiverkkojen kanavanvarausmenetelmiä ovat:
Valokuitu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valokuidussa käytetään tavallisesti FDMA-taajuusjakokanavoinnin kanssa periaatteeltaan samanlaista aallonpituuskanavointia WDM (Wavelength division multiplexing) -kanavointia.
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
