Kaliumjodidi
Wikipediasta
| Kaliumjodidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | KI |
| Moolimassa | 166,0 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen kristallimainen kiinteä aine |
| Sulamispiste | 680 °C (954 K) |
| Kiehumispiste | 1 330 °C (1 603 K) |
| Tiheys | 3,13 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 128 g / 100 ml (6 °C) |
Kaliumjodidi (KI) on kaliumin ja jodin yhdiste, väritön suola, joka koostuu positiivisista kaliumioneista, K+ ja negatiivisista jodidi-ioneista (I-). Se on kaupallisesti tärkein jodiyhdiste ja vuonna 1985 sitä tuotettiin 37 000 tonnia. Se on vähemmän hygroskooppista kuin natriumjodidi, minkä vuoksi sitä on helpompi käsitellä. Ajan myötä kaliumjodidinäytteet muuttuvat keltaisiksi, koska osa jodidi-ioneista hapettuu vapaaksi jodiksi.[2]
Rakenne, tuotanto ja ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliumjodidi on ioniyhdiste, joka koostuu positiivisista kaliumioneista, K+, ja negatiivisista jodidi-ioneista, I-. Sillä on samankaltainen kuutiollinen kiderakenne kuin natriumkloridilla. Sitä esiintyy pieninä pitoisuuksina luonnonvesissä. Teollisuudessa puhdasta kaliumjodidia valmistetaan antamalla kaliumhydroksidin reagoida jodin kanssa.[2]
Kemialliset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska jodi on heikko hapetin, jodidi-ionin I− voi helposti hapettaa vapaaksi jodiksi vahvoilla hapettimilla kuten kloorilla:
Tätä reaktiota käytetään jodin eristämiseen sen luonnossa esiintyvistä yhdisteistä. Ilmakin voi hapettaa jodidi-ionin jodiksi. Vahvojen happojen avulla kaliumjodidista voi valmistaa vetyjodidia, HI, joka on kaliumjodidia vahvempi pelkistin.[3][4][5]
Muiden jodidisuolojen tavoin kaliumjodidikin reagoi jodin kanssa muodostaen trijodidia eli I3--ioneja:
Toisin kuin vapaa jodi, I2, trijodidisuolat liukenevat hyvin veteen. Tämän reaktion avulla jodia voidaan käyttää titraukseen. Kaliumtrijodidin liuosta, Lugolin liuosta, käytetään myös desinfiointiaineena sekä kullan etsaukseen.
Kaliumjodidia käytetään myös valokuvausfilmeissä tarvittavan hopeajodidin valmistamiseen:
Orgaanisia yhdisteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliumjodidia käytetään jodin lähteenä orgaanisissa synteeseissä.[6][7]
Biologinen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jodidi-ioni on ihmiselle pieninä määrinä välttämätön hivenaine, jota tarvitaan tyroksiinin muodostamiseen. Sen puutos aiheuttaa struumaa.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliumjodidia käytetään karjanrehujen lisäaineena, hopeajodidin valmistukseen sekä desinfiointiaineiden valmistukseen. Sitä myös lisätään pieniä määriä ruokasuolaan struuman ehkäisemiseksi. Sen kyllästettyä liuosta, josta käytetään lyhennettä SSKI, käytetään myös lääkkeenä sporotrichosikseen.
Säteilysuojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ydinvoimaloissa syntyy fissiotuotteena muun muassa jodin radioaktiivista isotooppia I-131. Onnettomuustilanteissa sitä saattaa levitä ympäristöön, ja joutuessaan ihmisen elimistöön sitä voi kertyä vaarallisina määrinä kilpirauhaseen, jossa se voi aiheuttaa syöpää. Jos jodia kuitenkin on elimistössä ennestään riittävästi, ei näin mainittavassa määrässä tapahdu, vaan radioaktiivinen jodi erittyy pois.
Radioaktiivista jodia levisi ympäristöön esimerkiksi Tšernobylin ydinvoimaonnettomuudessa huhtikuussa 1986. Onnettomuuden jälkeen Puolassa annosteltiinkin tämän vuoksi 10,5 miljoonalle lapselle ja 7 miljoonalle aikuiselle kaliumjodidin kyllästettyä liuosta.[8] Samaan tarkoitukseen kaliumjodidista valmistetaan myös joditabletteja.
| Ikä | KI-annos |
|---|---|
| Yli 12 vuotta | 130 mg |
| 3 – 12 vuotta | 65 mg |
| 1 kuukausi – 3 vuotta | 32 mg |
| Alle 1 kuukausi | 16 mg |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Potassium Iodide (Kaliumjodidi) Käyttöturvallisuustiedote. 19.9.2019. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 16.11.2020.
- ↑ a b Phyllis A. Lyday "Iodine and Iodine Compounds" in Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, 2005, Wiley-VCH, Weinheim
- ↑ N. N. Greenwood, A. Earnshaw, Chemistry of the Elements, Pergamon Press, Oxford, UK, 1984
- ↑ Handbook of Chemistry and Physics, 71st edition, CRC Press, Ann Arbor, Michigan, 1990
- ↑ The Merck Index, 7th edition, Merck & Co., Rahway, New Jersey, 1960
- ↑ L. G. Wade, Organic Chemistry, 5th ed., pp. 871–2, Prentice Hall, Upper Saddle RIver, New Jersey, 2003.
- ↑ J. March, Advanced Organic Chemistry, 4th ed., pp. 670–1, Wiley, New York, 1992.
- ↑ [1] US FDA, "Potassium Iodide as a Thyroid Blocking Agent in Radiation Emergencies," U.S. Department of Health and Human Services Food and Drug Administration Center for Drug Evaluation and Research (CDER); joulukuu 2001.
- ↑ Guidelines for Iodine Prophylaxis following Nuclear Accidents, World Health Organization, Update 1999
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
