Kaikkivaltius eli kaikkivoipuus (omnipotenssi, lat. omni potens ’kaikkeen kykenevä’) tarkoittaa rajoittamatonta mahtia. Monoteistisissa uskonnoissa (esimerkiksi kristinusko ja islam) yleensä uskotaan yhdellä Jumalalla olevan vallan mihin tahansa. Usein tällaisella Jumalalla ajatellaan olevan kaikkivaltius, kaikkitietävyys, läsnäolo kaikkialla sekä täydellinen hyvyys.

Eri ja jopa saman uskonnon edustajilla (esim. kristityillä) on keskenään erilaisia näkemyksiä siitä, mitä kaikkivaltius tarkoittaa. Seuraavassa luetellaan eräitä tällaisia näkemyksiä:

1. Jumala pystyy mihin tahansa, mikä on loogisesti mahdollista tehdä.^[1]
2. Jumala pystyy mihin tahansa mitä hän päättää tehdä.^[2]
3. Jumala pystyy mihin tahansa mikä on hänen luonteensa mukaista (siis jos esimerkiksi jumalan luonteesta seuraa, että hänen sanansa ovat totuus, sitten jumala ei pysty valehtelemaan).
4. Jumalan luonteeseen kuuluu olla konsistentti, ja siksi jumalalle olisi epäkonsistenttia rikkoa omia lakejaan ilman syytä.^[3]
5. Jumala voi tehdä mitä tahansa, mikä vastaa hänen kaikkitietävyyttään ja siten maailmansuunnitelmaansa.
6. Jumala voi tehdä mitä vain, jopa loogisesti mahdottomia asioita (esimerkiksi luoda niin painavan kiven, ettei itse ikinä jaksa nostaa sitä, ja silti nostaa sen).

Monista käytetyistä jumalan määritelmistä seuraa, että näkökannat 2, 3 ja 4 ovat keskenään yhtäpitäviä (siis yksi ja sama kanta).

Näistä eroavaisuuksista huolimatta kaikkivaltiuteen sisältyy aina kyky puuttua maailman tapahtumiin jopa fysiikan lakeja rikkoen. Monet tieteilijät (esimerkiksi John Polkinghorne) katsovat em. konsistenssinäkemyksen olevan osa kaikkivaltiutta.^[3]

Jotkut monoteistit katsovat, että Jumala ei ole tai ei edes voi olla kaikkivaltias tai että luodessaan olioita, joilla on vapaa tahto, jumala vapaaehtoisesti rajoitti kaikkivaltiuttaan.

Muun muassa eräissä juutalaisuuden (konservatiivijuutalaisuus ja reformijuutalaisuus) protestanttisuuden^selvennä haaroissa Jumalan sanotaan vaikuttavaan maailmaan vain suostuttelemalla, ei pakolla tai ihmeillä. Tämä johtopäätös on usein filosofisten tai tekstuaalisten pohdintojen tulos.

• Pahan ongelma

• Augustinus: City of God and Christian Doctrine
• C.S. Lewis: The Problem of Pain
• Charles Hartshorne: Man's Vision of God
• Platon: Sophist (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tertullian: Against Praxeas
• Tuomas Akvinolainen: Summa Theologica

• Stanford Encyclopedia of Philosophy entry
• "Does God Observe the Law of Contradiction? ... Should We?" (Arkistoitu – Internet Archive) by Richard Pratt, professor of Old Testament at Reformed Theological Seminary
• Omnipotence and Free Will in Judaism
• Problems with Divine Omnipotence