Valamiehistö eli jury ovat valamiesoikeuden maallikkojäsenet, jotka kollektiivisesti ratkaisevat todistus- tai syyllisyyskysymyksen yleensä rikosasioissa, mutta eivät osallistu oikeuskysymyksen käsittelyyn. Suomessa valamiestä vastaa lähinnä lautamies. Valamiesoikeutta käyttävät muutamat valtiot, kuten Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa ensimmäinen juttua käsittelevä tuomioistuin on joko maistraatinoikeus tai kruununoikeus. Kruununoikeus käsittelee vakavammat rikoslakirikokset. Sen maallikkoedustus koostuu 12 henkilön valamiehistöstä, jonka tehtävänä on ratkaista syyllisyyskysymys. Mikäli valamiehistö pitää vastaajaa syyllisenä, asia siirtyy lainoppineelle tuomarille, jonka tehtävänä on rangaistuksen määrääminen.

Ruotsissa on sanan- ja painovapausjutuissa käytössä valamiesjärjestelmä. Näissä asioissa valamiehistö koostuu yhdeksästä jäsenestä ja sen tehtävänä on päättää, onko joukkotiedotusvälineen käytössä tapahtunut rikos. Jos vähintään neljä valamiehistön jäsentä katsoo, että rikosta ei ole tapahtunut, vastaaja vapautetaan syytteestä.

Mikäli puolestaan vähintään kuusi valamiehistön jäsentä katsoo rikoksen tapahtuneen, asia etenee kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpanoon, joka päättää rangaistuksista sekä mahdollisista vahingonkorvauksista. Tässä käsittelyssä tuomioistuin on siinä mielessä sidottu valamiehistön ratkaisuun, että se ei voi arvioida tekoa valamiehistöä ankarammin. Sitä vastoin käsittelyssä voidaan päätyä kokonaan vapauttavaan tuomioon sekä valamiehistön arviota lievempään rikosnimikkeeseen. Vastaavat säännöt pätevät myös mahdolliseen muutoksenhakuun.

Valamiesjärjestelmän käyttö on Ruotsissa kuitenkin vapaaehtoista, sillä asianosaiset voivat päättää, että asia ohjataan suoraan varsinaiseen tuomioistuinkäsittelyyn ilman sitä edeltävää valamiehistövaihetta.

Norjassa muutoksenhakuasteessa rikosjuttujen peruskokoonpano on kolme lainoppinutta tuomaria ja neljä lautamiestä. Törkeämmissä rikosjutuissa, joissa muutoksenhaun kohteena olevasta rikoksesta voi seurata yli kuuden vuoden vankeusrangaistus, syyllisyyskysymyksen päättää ensin maallikoista koostuva 10 henkilön valamiehistö (norj. lagrett). Mikäli seitsemän valamiestä pitää vastaajaa syyllisenä, jutun seuraamuskysymys siirtyy kolmen lainoppineen tuomarin ja neljän valamiehen ratkaistavaksi. Mikäli kolme virkatuomaria puolestaan katsoo, että valamiehistö on antanut virheellisen vapauttavan tuomion, ratkaistaan syyllisyysasia uudelleen kolmen virkatuomarin ja neljän maallikon kokoonpanossa.^[1]

Yhdysvaltain perustuslain kuudennen lisäyksen mukaan rikoksesta syytetyllä on oikeus valamiehistön edessä käytävään oikeudenkäyntiin. Poikkeuksen tähän tekevät lievät rikokset, joista ei voi saada pitkää vankeustuomiota. Syytetty voi luopua tästä oikeudestaan ja valita oikeudenkäynnin, jonka tuloksen päättää tuomari.^[2]

Valamiehistön jäsenet valitaan menettelyssä, josta käytetään termiä voir dire. Henkilöiltä kysytään kysymyksiä, ja ehdokkaista voidaan hylätä yksilöitä, joilla vaikuttaa olevan sellainen ennakkoasenne, että se estäisi heitä arvioimasta tapausta puolueettomasti. Sekä syyttäjä että puolustusasianajajat voivat hylätä tietyn määrän ehdokkaita myös melkein mistä syystä tahansa. Syynä ei voi kuitenkaan käyttää esimerkiksi henkilön ihonväriä tai sukupuolta.^[3]

Valamiehistön jäsenmäärä vaihtelee kuuden ja kahdentoista välillä riippuen siitä, minkälainen oikeudenkäynti on kyseessä. Liittovaltion tuomioistuimissa käytävissä rikosoikeudenkäynneissä valamiehiä on aina kaksitoista ja langettavan tuomion täytyy olla yksimielinen, mutta kaikissa osavaltioissa näin ei ole. Jos valamiehistö ei pääse tulokseen tuomiosta, tuomari määrää oikeudenkäynnin rauenneeksi (mistrial).^[4] Syytetty voi joutua uuteen oikeudenkäyntiin.^[5] Jos valamiehistö tuomitsee henkilön syylliseksi, tuomari voi joissakin tapauksissa kumota tuomion.^[6]

Tapauksissa, joissa syytetyn on mahdollista saada kuolemantuomio, rangaistuksesta päättää sama valamiehistö, joka on tuominnut henkilön syylliseksi.^[7] Vuonna 2017 Alabama luopui viimeisenä osavaltiona tavasta, jossa tuomarilla oli oikeus muuttaa valamiehistön langettama elinkautistuomio kuolemantuomioksi.^[8]

Joissakin tapauksissa ennen varsinaista oikeudenkäyntiä syyttäjä esittää todisteitaan suurelle valamiehistölle, joka päättää voidaanko syyte nostaa.^[9]

• Suomen sivistyssanakirja, osa 3. Päätoim. Matti Sadeniemi.
• Hudson, Jr., David L.: The Handy Law Answer Book. Visible Ink Press, 2010. ISBN 9781578592173.