Julkinen valta on julkisyhteisöjen luonnollisiin ja oikeushenkilöihin kohdistamaa vallankäyttöä. Julkiselle vallalle on ominaista, että se on luonteeltaan yksipuolista: valtaa käyttävällä on oikeus tehdä lainvoimainen oikeustoimi ilman toisen osapuolen suostumusta. Esimerkkinä kaavoitus, joka voidaan toteuttaa maanomistajan tahdon vastaisesti.

Tosiasiallisessa julkisen vallan käytössä oikeussuhteita ei sen sijaan muuteta vaan toteutetaan jokin käytännön toimi, esimerkiksi häirikön poistaminen julkisesta sisätilasta. Tällaista tosiasiallisen julkisen vallan käyttöä sisältyy muun muassa poliisityöhön, opetukseen ja hoitotyöhön.^lähde?

Yleensä julkista valtaa käyttävät valtio ja kunnat, jotka ovat delegoineet käytännön vallankäytön virkamiehille, monijäsenisille hallintoelimille ja tuomioistuimille. Vähäisiä julkisen vallan käyttömahdollisuuksia on delegoitu lailla myös yksityisille kansalaisille (esimerkiksi kalastuksenvalvojat), julkisomisteisille liikelaitoksille ja yksityisille yhteisöille (esimerkiksi yksityiset perusopetuksen antajat).^lähde?

Suomen perustuslaki rajoittaa mahdollisuutta delegoida julkista valtaa muille kuin julkisyhteisöille. Suomessa julkisen vallan käyttöön liittyviä kysymyksiä on ollut yksityisen pysäköinninvalvonnan alalla, jota koskevan lakiehdotuksen eduskunnan perustuslakivaliokunta kielsi.^[1] Valvira kielsi Rääkkylän kuntaa ulkoistamasta sosiaalipalvelujaan yksityiselle yritykselle.^[2] Julkista valtaa koskevaa oikeudenalaa kutsutaan julkisoikeudeksi.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Julkinen valta.

• Julkisoikeus.
• Julkista valtaa käyttävän oltava virkasuhteessa kuntaan, Kunnat ja ostopalvelut. Kuntatyönantaja 1/2003 (Archive.org)