Joukkopsykologia tai massapsykologia on psykologian haara, joka tutkii järjestymättömiä joukkoja ja yksilöä joukon jäsenenä.^[1] Joukkopsykologia on sosiaalipsykologian haara.^[2]

Tavalliset ihmiset voivat saavuttaa enemmän vaikutusvaltaa toimimalla yhdessä. Suuret ihmisjoukot voivat vaikuttaa joskus nopeasti ja voimakkaastikin sosiaaliseen tapaan, joka vallitsee yhteiskunnassa ja se herättää aina polemiikkia.

Gustave Le Bonin mukaan (Joukkosielu) yksilöiden toimia ohjaa tietoinen ja rationaalinen, joukkojen toimintaa sitä vastoin piilotajuinen ja irrationaalinen aines. Gabriel Tarden mukaan vellova massa on ihmiskunnan sosiaalinen alkutila. Massalla ei kuitenkaan ole mitään luovuutta tai aloitteellisuutta, kehityksen ovat aikaansaaneet massasta esiin nousseet poikkeusyksilöt, johtajat.^[3] Sigmund Freud (Joukkopsykologia ja egoanalyysi) ja Elias Canetti (Joukko ja valta) ovat tutkineet myös johtajattomia joukkoja ja niiden psykologista dynamiikkaa.^[4]

• Sivustakatsojaefekti

• Canetti, Elias: Joukko ja valta. (Masse und Macht, 1960.) Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Loki-Kirjat, 1998. ISBN 952-9646-40-2.
• Freud, Sigmund: Joukkopsykologia ja egoanalyysi. (Massenpsychologie und Ich-Analyse, 1921.) Suomentanut Markus Lång. Vantaa: Moreeni, 2010. ISBN 978-952-254-014-0.
• Le Bon, Gustave: Joukkosielu. (Psychologie des foules, 1895.) Suomentanut O. E. Tudeer. Helsinki: Otava, 1912.
• Ortega y Gasset, José: Massojen kapina. (La rebelión de las masas, 1930.) Suomentanut Sinikka Kallio-Visapää. Helsinki: Otava, 1952.
• Reich, Wilhelm: Fasismin massapsykologia. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06670-6.