Joseph Alois Schumpeter (8. helmikuuta 1883 – 8. tammikuuta 1950) oli alun perin itävaltalainen, sittemmin yhdysvaltalainen taloustieteilijä, joka luetaan alansa vaikutusvaltaisimpiin tutkijoihin 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.

Schumpeter syntyi Trestissä (joka kuuluu nykyään Tšekin tasavaltaan, mutta tuolloin Itävalta-Unkariin), ja aloitti uransa tunnetun talousteoreetikon, Eugen von Böhm-Bawerkin, opetuksessa. Schumpeteristä tuli antropologian professori Czernowitzin yliopistoon (joka kuuluu nykyään Ukrainaan, mutta oli tuolloin saksankielinen) vuonna 1911. Hän siirtyi myöhemmin Grazin yliopiston professoriksi ja toimi tuossa virassa ensimmäiseen maailmansotaan asti. Vuosina 1919–1920 hän toimi Itävallan valtiovarainministerinä ja vuosina 1920–1924 hän oli Biederman Bank -nimisen liikepankin johtaja. Näissä viroissa Schumpeter ei saavuttanut suurempaa menestystä. Vuosina 1925–1932 hän oli professorina Bonnin yliopistossa. Natsien nousun myötä hän siirtyi Yhdysvaltoihin, Harvardiin, jossa hän opetti vuosina 1932–1950 eli kuolemaansa asti. Schumpeteria ei pidetty erityisen hyvänä opettajana, koska hän yritti aina laittaa suuren määrän asiaa yhteen luentoonsa. Kuitenkin hän sai oppilaidensa joukosta uskollisten seuraajien koulukunnan.

Vaikka Schumpeter oli Yhdysvalloissa toimineen Ekonometrisen yhdistyksen perustajajäsen, hän ei ollut matemaatikko, vaan painotti teoreettisessa työssään sosiologisen ymmärryksen siirtämistä taloustieteeseen. Myöhemmin on sanottu, että Schumpeterin ajatuksia talouden sykleistä ja talouskehityksestä ei olisi voitu mallintaa hänen aikansa matematiikalla, koska niissä olisi tarvittu epälineaaristen dynaamisten järjestelmien käyttöä.

Schumpeterin postuumisti julkaistu History of Economic Analysis (Taloustieteellisen analyysin historia, ei suom. ) osoittaa hänen laajan lukeneisuutensa, joskin joitakin hänen esittämiä näkemyksiä on pidetty jopa hieman omituisina. Esimerkiksi Schumpeter piti 1700-luvun suurimpana taloustieteilijänä Adam Smithin asemasta Turgotia. Osa Schumpeterin mielipiteistä selittyy osin sillä, että hänen mielestään taloustieteellisellä analyysillä on yksi yleinen järjestelmä, jonka perustajana hän pitää Leon Walrasia. Muut taloustieteilijät arvioidaan kirjassa sen perusteella, kuinka pitkälle heidän työstään voidaan löytää Walrasin teorian piirteitä. John Maynard Keynesiä ja David Ricardoa Schumpeter arvosteli liiallisesta nojautumisesta abstrakteihin malleihin, joissa muuttujat muutamaa lukuun ottamatta olivat muuttumattomat. Tällaisista malleista saa hänen mielestään sen käsityksen, että yksi toimenpide aiheuttaa aina samat seuraukset. Schumpeterin mukaan pitkälle abstrahoiduista malleista ei kuitenkaan voida kovinkaan luotettavasti vetää johtopäätöksiä talouspolitiikan tueksi.

Schumpeterin tärkein anti taloustieteelliselle analyysille oli teoria suhdannevaihtelusta ja talouskehityksestä. Teoria yhdistää innovaatiot, suhdannevaihtelun ja talouskehityksen. Schumpeterin mallissa talouden toiminnan "kehämäinen virta" johtaa muuttumattomaan tilanteeseen, mikäli siitä lasketaan pois kaikki innovaatiot. Tasapainotilan selittää Walrasin tasapainoteoria, mutta itävaltalaisen taloustieteen tapaan Schumpeter kuitenkin näkee, että yrittäjät innovaatioillaan rikkovat tasapainotilan, mikä on talouskehityksen syy. Talouskehitys etenee syklisesti, ja erilaisia talouden syklejä on olemassa useammissa eri aikaskaaloissa. Kirjoituksillaan Schumpeter elvytti venäläisen taloustieteilijä Nikolai Kondratijevin ajatuksen pitkän aikavälin (kuten 50 vuoden) taloussykleistä.

Innovaatiot ovat Schumpeterin mukaan tuotantotekijöiden uudelleenjärjestelyä, joiden avulla saadaan tehokkaampaa tuotantoa ja päästään käsiksi voittoihin (kunnes muut alan tuottajat omaksuvat samat innovaatiot, jolloin tilanne taas tasaantuu). Innovaatioita tekevät yrittäjät, ja yrittäjäksi Schumpeter määrittelee jokaisen, mukaan lukien osakkeenomistajat ja ketkä tahansa firmassa työskentelevät tahot, jotka osallistuvat tuotantotekijöiden uusien yhdistelmien toteuttamiseen. Innovaatioita tekevät Schumpeterin mukaan useimmiten uudet yrittäjät, joilla ei ole innovaatioon tarvittavaa pääomaa. Sen takia rahoituksella on keskeinen rooli talouskehityksessä. Pääomaksi Schumpeter kutsuu sitä rahoitusta, olkoon se missä muodossa tahansa, joka rahoittaa innovaatiot. Rahamarkkinoilla toimivat pääoman välittäjät taas ovat Schumpeterin teoriassa kapitalisteja. He ikään kuin tyhjästä luovat yrittäjien tarvitsemaa ostovoimaa, joka maksetaan myöhemmällä voitolla.

Yleisen käsityksen mukaan myöhemmät taloustieteilijät eivät ole kuitenkaan onnistuneet empiirisesti todentamaan systemaattisten taloussyklien olemassaoloa. Talouskasvuun vaikuttavilla suurilla muutoksilla ei ole valtavirran taloustieteessä Schumpeterin ajattelusta poiketen mitään yleistä teoriaa, vaan ne selitetään enemmän ad hoc -pohjalta.

Schumpeterin ajattelussa on osin yhteneväisyyksiä Keynesin ajatusten kanssa. Hänen mukaansa walrasilainen tasapainoteoria ei ole riittävä talouskehityksen keskeisten piirteiden selittämiseen. Schumpeter niin ikään ajatteli, että yrittäjä tarvitsee tuotannon rahoittamiseksi pitkälle kehittyneen kapitalistisen rahoitusjärjestelmän, johon kuuluu paljon erityyppisiä luottoa myöntäviä instituutioita. Taloustieteilijät voidaan jakaa niihin, jotka painottavat "reaalitalouden" analyysiä ja pitävät rahaa pelkkänä huntuna, ja toisaalta niihin, jotka näkevät rahainstituutiot erillisenä muusta taloudesta ja pitävät rahaa omana tärkeänä voimanaan talouselämässä. Tämä on merkittävä jakolinja, ja tässä kohtaa voimme huomata, että sekä Schumpeter että Keynes edustivat jälkimmäistä kantaa. Näistä yhteneväisyyksistä huolimatta talouspoliittisesti konservatiivinen Schumpeter hylkäsi keynesiläisyyden.

Schumpeterin kenties tunnetuin kirja on "Capitalism, Socialism, and Democracy". Kyseinen kirja alkaa Karl Marxin ajattelun analyysillä, jossa Schumpeter suhtautuu Marxiin varsin myötätuntoisesti. Schumpeter näkee Marxin tavoin, että sosialismi tulee korvaamaan kapitalismin, mutta kuitenkin eri syistä kuin mitä Marx ajatteli. Tässä teoksessa Schumpeter käyttää kuuluisaa ilmaisuaan "luovasta tuhosta", joka on hänen mukaansa kapitalismin keskeinen piirre. Tämä ilmaisu viittaa siihen, miten vanhat tavat tehdä asioita tuhoutuvat ja uudet tulevat tilalle. Schumpeterin mukaan kapitalismin menestyminen johtaa tietynlaisiin firmojen muotoihin ja edistää tietynlaisia arvoja yhteiskunnassa. Nämä kehityskulut tulevat kohtaamaan vastustusta erityisesti intellektuellien keskuudessa. Yritysten vaatima sosiaalinen ja intellektuaalinen ilmapiiri katoaa kapitalismin korkeissa kehitysvaiheissa, ja yhteiskunta tulee siirtymään johonkin sosialismin muotoon. Tämä siirtymä ei Schumpeterin mukaan tapahdu vallankumouksen vaan parlamentaarisen politiikan ja sosiaalidemokraattisten puolueiden myötä. Analyysissään Schumpeter painottaa, että hän ei esitä poliittisia ohjeita, vaan ainoastaan pyrkii ennakoimaan tulevaisuutta.

Schumpeterin kuoleman jälkeen hänen ajatuksensa nauttivat laajalti kannatusta heterogeenisessa taloustieteilijäjoukossa varsinkin Euroopassa, jossa oltiin kiinnostuneita teollisen organisaation teoriasta, evolutionaarisesta taloustieteestä sekä talouskehityksen teoretisoinnista. Näiden tutkijoiden muita innoittajia olivat Keynes, Marx sekä Thorstein Veblen. Nykyään Schumpeterin kannatus on vähentynyt ja hänet nähdään taloustieteen valtavirrasta erillisenä hahmona. Sen sijaan reaalitaloutta koskevan politiikan suhteen hänen voidaan tulkita olevan oman aikamme keskiössä – hänhän painotti innovaatioiden roolia reaalitaloudessa.

• Schumpeter A. Joseph: Luovan tuhon prosessi. Kääntänyt Markku Koivusalo. Tiede ja edistys 1/09.

• Petri Böckerman: Schumpeter ja "luova tuho". Kansantaloudellinen aikakauskirja 97(1), 74-82.
• Raimo Lovio: Luova tuho – ikuinen paluu. Tiede ja edistys 1/09.
• Markku Koivusalo: Kapitalismin luova ruhtinas ja päätön ratsumies. Johdatus Joseph A. Schumpeterin "luovaan tuhoon" Tiede ja edistys 1/09.
• Yrjö Haila: Schumpeter, kapitalismin dynamiikka, tämä päivä – huominen. Tiede ja edistys 1/09.
• Chuck Dyke: Schumpeterin jäljillä. Tiede ja edistys 1/09.
• Aaro Jalas: Innovaation profeetta: Joseph Schumpeter ja luova tuho. Kirja-arvostelu, Agricola 13.3.2010.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani Tšekki Australia Kreikka 2 Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijät CiNii Google Scholar Mathematics Genealogy Project zbMATH Henkilöt Deutsche Biographie Trove Muut SNAC IdRef