John Mackenzie, lordi MacLeod (1726-1789), myöhemmin Cromartyn jaarli, oli skotlantilainen jakobiitti ja onnensoturi, joka oli jonkin aikaa Ruotsin palveluksessa.

Hänen isänsä oli oli George Mackenzie, Cromartyn jaarli (k. 1766) ja hän osallistui kuten isänsäkin jakobiittien kansannousuun vuosina 1745-46, vangittiin, mutta armahdettiin kuitenkin vuonna 1748, ja kuten isä, hänkin menetti arvonimensä ja tiluksensa. Mackenzie tuli ulkomailla asuvana vuonna 1749 marsalkka Keithin suosituskirjeellä Berliinistä Ruotsin hoviin ja vuonna 1750 hänestä tuli Ruotsin armeijan kapteeni herttua Fredrik Adolfin rykmentissä. Hän eteni vuonna 1755 majuriksi, oli jonkin aikaa Preussin palveluksessa Keithin adjutanttina (1757), osallistui Ruotsin palvelukseen Pommerin sodassa, tuli 1765 everstiluutnantiksi ja 1773 Porin läänin jalkaväkirykmentin everstiksi, sai eron vuonna 1778 ja palasi kotimaahansa. Vuosina 1779-83 Mackenzie oli everstinä perustamassaan ylämaalaisrykmentissä, joka oli sijoitettuna Madrasiin. Hänestä tuli englantilainen kenraalimajuri vuonna 1783 ja sai takaisin perheen tilan vuonna 1784.^[1]

Ruotsissa hänet oli otettu ritarihuoneeseen aateluuden naturalisoinnin jälkeen vuonna 1756, mutta aatelinen suku Mackenzie af Macleod sammui häneen.^[2]