Johannes Pietarinpoika
Tenholan kirkkoherra
1351
Kaniikki
1363
Pariisin yliopiston rehtori
1366
Tuomiorovasti
1367
Turun piispa
1368–1370
Edeltäjä	Henrik Hartmanninpoika
Seuraaja	Johannes Westfal
Henkilötiedot
Syntynyt	Ruotsi
Muut tiedot
Uskonto	roomalaiskatolinen kirkko
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Johannes II Pietarinpoika (myös Johannes II Petri, k. 1370) toimi Suomen piispana vuosina 1368–1370. Hän toimi kirkon oikeuksien ja omaisuuden lisäämiseksi.

Johannes oli alun perin kotoisin Ruotsista, mutta toimi Tenholan kirkkoherrana pitkään, ainakin vuodesta 1351 lähtien. Hänet nimitettiin vuonna 1363 kaniikiksi ja vuonna 1367 tuomiorovastiksi. Vuonna 1368 Johanneksesta tuli Suomen piispa. Johannes opiskeli myös Pariisin yliopistossa, jossa hän hoiti vuonna 1366 myös rehtorin virkaa.

Johannes sai piispan tehtävää hoitaessaan mainetta hyvänä hallintomiehenä. Hän hankki Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilaiselta ja paavilta vahvistukset Suomen piispan ja Suomen kirkon aikaisemmin saamille vapauksille. Hän myös painosti talonpoikia maksamaan veronsa kirkolle. Johannes julisti pannaan yhden Suomen vaikutusvaltaisimmista miehistä: Viipurin linnanpäällikkö Sune Haakoninpoika joutui pannaan, koska hän anasti itselleen erään kirkolle aikaisemmin lahjoitetun tilan.

Paavali Juustenin Suomen piispainkronikan mukaan Johannes Pietarinpoika antoi koristaa Piispa Henrikin haudan Nousiaisten kirkossa. Johannes kuoli vuonna 1370 ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon kuparisen hautalaatan alle.^[1] Hauta ja hautalaatta ovat sittemmin tuhoutuneet.

• Juusten, Paavali: Suomen piispainkronikka. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988 (1728). ISBN 951-717-508-6.
• Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
• Rinne, Juhani: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.

Edeltäjä: Henrik Hartmaninpoika

Turun piispa 1368–1370

Seuraaja: Johannes Westfal

n k m Turun ja Suomen arkkipiispat Katoliset piispat (1134–1550) Henrik* (1134–1158) Rodolfus* (~1202–~1209) Folkvinus* (~1210–~1234) Tuomas (~1234–1245) Bero I (~1248–1258) Ragvald I (1258–1266) Catillus (1266–1286) Johannes (1286–1290) Maunu I (1291–1308) Ragvald II (1309–1321) Pentti Gregoriuksenpoika (1321–1338) Hemming (1338–1366) Henrik Hartmanninpoika (1366–1367) Johannes Pietarinpoika (1367–1370) Johannes Westfal (1370–1385) Bero Balk (1385–1412) Maunu Tavast (1412–1450) Olavi Maununpoika (1450–1460) Konrad Bitz (1460–1489) Maunu III Särkilahti (1489–1500) Lauri Suurpää (1500–1506) Johannes Olavinpoika (1506–1510) Arvid Kurki (1510–1522) Ericus Svenonius (1523–1527) Martti Skytte (1528–1550) Luterilaiset piispat (1554–1817) Mikael Agricola (1554–1557) Pietari Follingius (1558–1563) Paavali Juusten (1563–1575) Ericus Erici Sorolainen (1583–1625) Isaacus Rothovius (1627–1652) Aeschillus Petraeus (1652–1657) Johannes Terserus (1658–1664) Johannes Gezelius vanhempi (1664–1690) Johannes Gezelius nuorempi (1690–1718) Herman Witte (1721–1728) Lars Tammelin (1728–1733) Jonas Fahlenius (1734–1748) Johan Browallius (1748–1755) Karl Fredrik Mennander (1757–1775) Jakob Haartman (1776–1788) Jakob Gadolin (1788–1802) Jakob Tengström (1803–1817) Luterilaiset arkkipiispat (1817–) Jakob Tengström (1817–1832) Erik Gabriel Melartin (1833–1847) Edvard Bergenheim (1850–1884) Torsten Thure Renvall (1884–1898) Gustaf Johansson (1899–1930) Lauri Ingman (1930–1934) Erkki Kaila (1935–1944) Aleksi Lehtonen (1945–1951) Ilmari Salomies (1951–1964) Martti Simojoki (1964–1978) Mikko Juva (1978–1982) John Vikström (1982–1998) Jukka Paarma (1998–2010) Kari Mäkinen (2010–2018) Tapio Luoma (2018–) *=historiallisuus epävarmaa

Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Kansallisbiografia Biografiasampo